Tästä se lähtee, parsakausi!

Kevään ensimmäinen parsa-annos on nyt nautittu.  Maltoin odottaa, kunnes kauppaan saapui parsakuorma Espanjasta.  Mitä pidemmälle parsakausi etenee, sen lähempää Suomea tulee parsoja syötäväksemme. Kotimaiset parsat ovat tietysti ihan parhaita, mutta niiden kausi on valitettavan lyhyt ja täällä pohjoisessa suorastaan olematon. Onneksi kuitenkin tännekin kauppoihin eksyy kesällä muutama kotimainen parsapuntti, mutta joskus pitää olla todella nopea, että ehtii sellaisen itselleen napata. Niitä odotellessa nämä espanjalaiset parsat maistuivat vallan ihanilta. Kauden ensimmäinen parsa-annos on muutoinkin aina herkkä hetki, jolloin jokaisesta suupalasta nautitaan antaumuksella. Tämän kauden ensimmäinen parsa-annokseni oli hyvin klassinen. Näillä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Nämä parsat kulkivat mukanamme vielä pienen lisämatkan Rovaniemeltä Pyhätunturille, missä ne pääsivät perjantaiherkkumme päätähdiksi. Tuon lisämatkan ne kulkivat kääriytyneinä kylmän kosteaan keittiöpyyhkeeseen. Jos en käytä parsoja heti, poistan ne pakkauksestaan ja katkon nippua kiristävät kuminauhat. Kastelen keittiöpyyhkeen kylmällä vedellä ja käärin parsat hellästi märkään pyyhkeeseen nyytiksi. Kotona laitan tämän nyytin aina kylmäkaappiin, mutta nyt nyytti pääsi matkan ajaksi kylmälaukkuun. Tämä käsittely antaa muutaman päivän lisäaikaa parsojen käytölle, joskaan niitä ei kannata ostaa liian aikaisin muutoin kuin silloin, jos ei lähempänä parsojen käyttöpäivää kerta kaikkiaan ehdi kauppaan.

Kotimaisia parsoja en kuori koskaan, niille riittää pelkkä huuhtelu. Ulkomaiset parsat kuorin leikkuulautaa vasten huolimattomasti nupun alta. Tämän teen kylläkin vain Suomessa. Espanjassa ollessani espanjalaiset parsat ovat "kotimaisia", ja läheltä nopeasti kauppaan saatettuja. Valikoin kaupasta aina sellaisen parsanipun, jossa on kauneimmat, supussa olevat nuput. Parsojen puiseva tyviosa ei tunnu annoksessa mukavalta, joten se on aina syytä katkaista pois. Mutta ei veitsellä! Ei ole yleispätevää cm-määrää, mistä kohtaa puiseva osa alkaa, eikä veitsikään sitä tiedä. Sen sijaan parsa itse tietää, mistä se haluaa katketa. Niinpä katkaisen tyvet pitämällä kiinni parsan kummastakin päästä, ja taivutan varovasti, jolloin parsa katkeaa juuri oikeasta kohdasta.

Kuvassa yhden hengen annos.

2 hengen parsa-annokseen tarvitset:

1 nippu vihreää parsaa

hyvää oliiviöljyä (minulla Terra Creta)

suolaa

mustapippuria

2 keitettyä (4 min.) kananmunaa

200 g kylmäsavulohta

½ pkt (=100 g) fetaa

puolikas sitruuna

(valkosipulipatonkia)

Parsat valmistan useimmiten uunissa paahtamalla. Toisinaan pyörittelen parsoja muutaman minuutin pannulla. Kesäisin parsat valmistuvat grillissä. Vielä on kesään matkaa, joten nämä parsat paahdoin uunissa. Yllä kerrotun alkukäsittelyn jälkeen laitoin parsat uunipellille leivinpaperin päälle. Lorautin niille hieman oliiviöljyä, ja pyörittelin parsoja, jotta kaikki pinnat saivat öljyä. Mausteeksi riittää suola ja pippuri myllystä. Paahdoin parsoja 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Kun parsat olivat paahtuneet, asettelin ne lautasille ja levitin pienityt kylmäsavulohiviipaleet parsojen varsien päälle. Lohen päälle murustelin fetaa.  Lorautin annoksille kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja pyöräytin myllystä pippuria. Lisäsin lautasille neljänneksen sitruunasta, josta oli kiva itse lisätä sitruunanmehua annoksen päälle. Laitoin lautasille myös halkaistut kananmunat.

Oi mitä herkkua nämä olivatkaan! Tämä olisi pikkuisen pienemmällä annoskoolla mitä mainioin alkuruoka, mutta meillä tämä toimi ihan itsenäisenä ateriana. Jotta ateria olisi vielä ruokaisampi, nappasin pakasteesta esipaistetun valkosipulipatongin ja paistoin sen uunissa tämän parsaherkun lisukkeeksi. Patonki paistui kätevästi yhtä aikaa parsojen kanssa.

Mitäpä tähän enää muuta olisi kaivannutkaan, kuin lasillisen Rieslingiä. Sitä meillä löytyy yleensä aina jääkaapista, joten sekin puoli onnistui kätevästi. Tämänkertainen valkoviini oli nimeltään Deep Roots, joka on hyväksi havaittuna vieraillut ruokapöydässämme ennenkin, esimerkiksi tässä Blogi 1 vuotta –postauksessani.

Näillä eväin käynnistyi rentouttava ja muutenkin mukava mökkiviikonloppu, joka vielä jatkuu iltaan saakka. Mies lähti hiihtelemään. Minä lähden tämän jutun julkaistuani pihalle istuskelemaan. Asettaudun siellä istumaan lampaantaljan päälle, nenä kohti aurinkoa ja alan lukea hyvää kirjaa. Nautitaan siis vielä tästäkin vapaapäivästä, niin siellä kuin täälläkin! Mukavaa sunnuntaita, ja kiitos kun vierailit blogissani!