Lauantai on viikon paras päivä. Viime lauantaina tuntui erityisen
mukavalta viettää kotipäivää, olihan takana superkiireinen viikko pitkine
työpäivineen. Helsingissäkin ehdin viikolla piipahtaa. Vaikka sielläkin pysyimme
hyvässä ruoassa, tuntui tämänkertainen lauantaiateria vähintään yhtä
nautittavalta. Bonuksena vielä se, että ei tarvinnut lähteä minnekään. Oli lupa
vain oleskella kotona mukavasti, pukukoodina kotitrikoot ja villasukat.
Päivän kruunasi hyvillä mielin valmistettu ateria, joka oli tuohon
hetkeen ihan täydellinen. Olin aamulla ottanut pakastimesta poron sisäfileen
sulamaan. Paistoin fileen ja valmistin sen seuraksi uunipellillisen rapeita
bataatti- ja perunaranskalaisia, paahdettuja parsakaalia sekä Jallu-rosépippurikastiketta.
Enpä osaa sanoa, mikä aterian osa maistui parhaalta. Ehkä ne olivatkin yhdessä
parasta.
Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen koko ateria valmistui samassa ajassa,
kuin minkä ajan ranumix oli uunissa. Otin sulaneen poron sisäfileen
huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen, kuin aloin valmistella muita
raaka-aineita, mm. yhtä pienehköä bataattia ja kahta korkeintaan keskikokoista Rosamunda-perunaa.
Kuorin bataatin ja perunat, ja suikaloin ne krouveiksi suikaleiksi.
Yleensä jätän hyvin pestyihin uuniperunoihin kuoret, mutta tämänkertaisten
perunoiden kuori ei miellyttänyt silmääni, ja kauniimpia ranskalaisia tuli
tällä kertaa kuorettomista perunoista. Laitoin suikaleet kulhoon kylmään veteen, ja annoin niiden olla siinä
sen aikaa, kun valmistelin muutkin ainekset.
Poistin porosta kalvot ja maustoin fileen suolalla ja pippurilla. Jätin
sen huoneenlämpöön odottamaan pannulle pääsyä. Rouhin myös rosépippurit
morttelissa, johon ne saivat jäädä odottamaan kastikkeeseen pääsyä.
Pesin ja paloittelin parsakaalin. Laitoin pienityn parsakaalin kulhoon,
johon lorautin sekä tavallista, hyvää oliiviöljyä, että
valkosipuli-chilimaustettua oliiviöljyä. Pyöräytin sekaan muutaman kierroksen
suola- ja pippurimyllystä. Pyörittelin parsakaaleja kulhossa niin, että kaikki
pinnat saivat osansa sekä öljystä että mausteista. Levitin maustetut parsakaalit voidellulle vuoalle.
Valutin bataatti- ja perunasuikaleista veden pois, ja kaadoin suikaleet
puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Taputtelin ne pyyhkeellä kunnolla kuiviksi.
Kuivasin myös kulhon, ja kaadoin suikaleet sinne takaisin. Lorautin
niiden päälle oliiviöljyä ja valkosipuli-chiliöljyä, sekä maustoin suolalla ja
pippurilla. Bataatti on sellaisenaan makuuni liian makeaa, mutta esim.
chiliöljy taittaa liian makeuden, maustaen bataattiranskalaiset ihan
mielettömän hyvän makuisiksi. Korvasin osan bataattiranskalaisista perunoilla,
joka osaltaan vähensi makeutta. Sekoittelin suikaleita kulhossa, jotta öljy ja
mausteet tarttuisivat niihin kauttaaltaan.
Kaadoin maustetut suikaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ranskalaisista
tulee rapeita, elleivät ne kosketa toisiaan. Vink, vink, levittele ne siis
väljästi! Pyöräytin suikaleiden päälle vielä kevyen kerroksen suolamyllystä. Parsakaalitkin
olivat menossa uuniin, joten säädin uunin 200 C-asteiselle kiertoilma-asennolle,
jolloin kasviksia oli helppo paistaa kahdessa tasossa. Tällä tavalla kaikki uuniin menevät ainekset
saivat olla väljästi pellillään tai vuoassaan. Bataatti- ja perunaranskalaiset
olivat uunissa n. 30-35 minuuttia. Käänsin ranskalaiset ympäri puolivälissä
paistoa.
Kun ranskalaiset olivat olleet uunissa 15 minuuttia, lisäsin uuniin parsakaalit.
Niille riittää 15-20 minuutin paistoaika.
Sitten olikin aika paistaa poron sisäfilee. Kuumensin pannun, ja
paistoin fileetä voissa n. 2 minuuttia/puoli, jossa ajassa se sai kauniin värin
pintaansa. Käärin paistetun fileen (ja pari irtonaista pienempää lihanpalaa)
folioon, jonka laitoin uunissa lämmitetylle lautaselle odottamaan fileen leikkausta
ja annostelua.
Kun liha oli foliossa pötköttelemässä, kaadoin pannulle Jallua
(Jaloviinaa). Ilman välipesua juurikin sille samalle pannulle, missä paistoin
poronfileen. Näin sain kaikki kullanarvoiset maut talteen. Jallu alkoi poreilla
hetkessä. Kiehuttelin sitä pari minuuttia, samalla pannusta kaikki maut lastalla
mukaan rapsutellen.
Lisäsin rosépippurit ja kerman sekä murensin joukkoon n. ¼ kasvisliemikuutiosta.
Kiehuttelin muutaman minuutin, kunnes kastike oli sopivan paksua. Maustoin
suolalla ja pippurilla. Tarkistin maun, ja lisäsin vielä aavistuksen suolaa.
Aina pitää muistaa maistaa! Valmiin kastikkeen kaadoin kastikekannuun, josta sitä oli pöydässä helppo lisätä annokseen.
Perunat ja parsakaalit olivatkin nyt kypsät. Samoin poro oli vetäytynyt
tarpeeksi foliokääreessään ja oli aika leikata se paksuhkoiksi viipaleiksi.
Kaikki aterian osaset valmistuivat siis juuri sopivasti ja oli aika kasata
annokset.
 |
| Ihanan rapeita bataatti- ja perunaranskalaisia! |
Nyt tuli kyllä sellaista settiä, että voi herttinen sentään! Se teki lauantain
ja lepopäivän vieläkin paremmaksi. Hyvään poroannokseen kuuluu itseoikeutetusti
myös snapsi, ja mieluiten huurteisista lasista. Toisinaan vain unohdamme koko
snapsin, kun snapsilasi on pakasteessa poissa silmistä, ja hyvä ruoka vie kaiken
huomion. No nyt oli snapsilasit jo hyvissä ajoin pöydällä valmiina, ettei vain unohdus
pääse tällä kertaa käymään.
Näiden herkkujen loihtimiseen ei kummoisia reseptejä tarvita.
Työvaiheet tuli kerrottua jo tuolla ylempänä, mutta kirjaan tähän vielä
tiivistelmän tarvittavista raaka-aineista. Näistä määristä tuli herkkuateria
kahdelle.
Bataatti- ja perunaranskalaiset
1 ”pieni” bataatti (suht isojahan ne kaikki ovat)
2 keskikokoista Rosamunda-perunaa
oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Paahdetut parsakaalit
1 parsakaali
oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Poron sisäfilee
poron sisäfilee (en punninnut, otin pakkasesta)
voita
suolaa
mustapippuria
Jallu-rosépippuri-kermakastike
pannulla olevat poron paistotähteet
½ dl Jaloviinaa
2 rkl rosépippuria
2 dl kuohukermaa
¼ kasvisliemikuutio
suolaa
mustapippuria
No niin, tässähän se taas nähdään, että olen varsinainen suola- ja
pippurinainen! Voitaneenkin todeta, että mieheltä saamani lahja, josta kerron
tässä linkissä, oli aivan täydellinen lahja minulle. Niin se vain on, että mitä enemmän kokkaan,
sen vähemmän tarvitsen muita mausteita kuin suola ja pippuri. Toki tietyt ruoat
vaativat paprikansa, chilinsä ja yrttinsä. Aasiaan päivän vivahtavat ruoat
vaativat puolestaan myös omat currynsa, inkiväärinsä jne. Yleisesti kuitenkin
monesti riittää pelkkä suola ja pippuri, kunhan vain raaka-aineet ovat muutoin
hyvät.
Onneksi tein ranskalaisia ihan reilusti. Kastike(kin) oli nimittäin
niin älyttömän hyvää, että jäljelle jääneillä ranskalaisilla oli ihanaa
dippailla kastikekannun reunoilta viimeisetkin kastikkeet suuhun talteen. Näin
silläkin uhalla, että tiedän niiden olevan vain hetken huulilla, mutta
ikuisuuden vyötäröllä. Päätin kuitenkin miettiä sitä asiaa vasta nyt arkena.
Illalla teenkin taas eräänlaista kasviskeittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti