Eilen juhlimme ensimmäisen lapsenlapsemme nimiäisiä, ja minä sain
kunnian valmistaa kahvipöydän pikkusuolaiset. Siinäpä mieluinen tehtävä! Juhlan
makeita herkkuja minulta ei edes pyydetty, kun kaikkihan sen tietävät, että
leipominen ei muutamaa helppotekoista poikkeusta lukuun ottamatta ole minun
juttuni. Olen säntillisiin resepteihin ja menetelmäohjeisiin aivan liian
kuriton luonne. Mieluummin inspiroin, ja tähänastiset inspiraatiokokeiluni
makeiden leivonnaisten osalta ovatkin päättyneet enemmän tai vähemmän
katastrofiin. Kukin siis pysyköön lestissään, ja pikkusuolaisia valmistelin mielelläni.
Päivän lajit olivat lohismushit, feta-pinaattirullat ja poro-rieskarullat.
Lohismushit
Juhlien ehdottomaksi hittituotteeksi nousivat lohismushit, jotka olin
jo keväällä bongannut Merituuli Väntsin blogista Oispa aina nälkä. Smushit
näyttivät kerrassaan ihanilta, olivat kuin miniatyyri-voileipäkakkuja. Noiden
täytyy olla hyviä, ajattelin silloin. Nyt tiedän, että hyvä ei riitä kuvaamaan
näitä smusheja, vaan ihan superia ne olivat. Onneksi tein niitä kaksi
vadillista, siltikin smushivadit tyhjenivät ensimmäisenä. Hyviä olivat kyllä
loputkin lajit, ja myös niiden osalta meni lopulta kaikki. Mikään ei onneksi
kuitenkaan loppunut kesken sanan varsinaisessa merkityksessä, näitä kaikkia
vain teki mieli syödä lisää, ja taas lisää.
En tiedä mitä minun päässäni liikkui näitä smusheja valmistaessani, kun
en tullut tekovaiheessa ottaneeksi yhtään kuvaa. Ehkä puuhastelin niin vauvan
kuva sieluni silmissä, etten muistanut ajatella lainkaan blogia. Tai sitten
vaistomaisesti ajattelin vain, että mitäpä tuota hyvää ohjetta toistamaan,
ohjehan löytyy Merituulin blogista, tässä linkki suoraan ohjeeseen.
Vaikka ohje oli hyvä, mokasin silti yhden pienen ja tärkeän asian
verran. Olin ihan varta vasten ostanut mustia seesaminsiemeniä koristelua
varten, mutta unohdin käyttää ne. Tässä sen taas näkee, että ohjeet eivät ole
minua varten, koska en jaksa niitä noudattaa. Sen verran tuo moka kyllä nyt
kaivelee, että täytyy aika pian tehdä näitä uusiksi, asianmukaisten
koristeluiden kera. Minulla olikin juhlapaikalle pikkusuolaiset auton
takakontissa ajellessamme sellainen olo, että jotain unohtui. Tämä se oli.
Juhlaväki ei tietenkään tiennyt miltä smushien piti näyttää, ja hyvin näyttivät
maistuvan ilman seesaminsiemeniäkin.
Seuraavasta lajista muistin ottaa kuvatallenteita, ja se johtuukin
varmasti siitä, että näihin minulla ei ollut yhtä ainoaa ohjetta, jota yrittää
seurata. Netistä löytyi toki feta-pinaattirullista useampikin ohje, mutta kun
leipominen ei ole minun juttuni, niin jokaisessa jäin miettimään jotain,
tyyliin minkäkokoinen taikina on ”voitaikinapaketti” tms. Niinpä valmistin nämä
rullat fiilistellen, ja tallensin eri vaiheet tarkasti muistiin, jotta osaan ne
tänne blogiinkin kirjoittaa.
Feta-pinaattirullat
1 pkt (500 g) voitaikinaa
1 pss (150 g) pakastepinaattia
20-30 g babypinaattia (kotimainen Piltin puutarhan baby leaf paras,
eikä ole maksettu mainos)
mustapippuria
parmesaania
200 g fetaa
1 kananmuna
pinjansiemeniä
225 C uunista riippuen 15-25 minuuttia
1.
Sulata voitaikina ja pakastepinaatti pakkausten ohjeen mukaan. Huuhtele
ja linkoa (tai taputtele kuivaksi) babypinaatit.
2.
Kauli voitaikinaa ohuemmaksi niin, että se laajenee leveyssuunnassaan
enemmän kuin pituussunnassaan. Levitä pakastepinaatti taikinan päälle, mutta
jätä pitkiltä sivuilta ohuet kaistaleet ilman täytettä. Muuten täyte pursuaa
yli rullatessa. Ripottele babypinaatit pakastepinaatin päälle. Raasta täytteen
päälle parmesaania, tätä en mitannut, mutta kuva puhukoon puolestaan. Pyöräytä
myös mustapippuria mausteeksi, sillä lailla ”sopivasti”.
3.
Kuutioi feta pieneksi, ja levitä muiden täytteiden päälle.
4.
Kääri taikina rullaksi samalla tavalla kuin kääretorttua käärisit. Leikkaa
rullasta n. 2 cm vahvuisia siivuja, ja laita ne makaamaan uunipellille
leivinpaperin päälle.
5.
Voitele kierteet kananmunalla ja ripottele pinnalle pinjansiemeniä.
6.
Paista 225 C –asteisen uunin keskitasolla n. 15-25 minuuttia, uunin
tehosta riippuen. Voitaikinapaketissa sanottiin, että pieninä leivonnaisina
paistoaika olisi 15 minuuttia, mutta näille se ei riittänyt, vaan paistoin
näitä varmaankin liki 25 minuuttia.
Ladoin valmiit feta-pinaattirullat tarjoiluvadille, ja koristelin vadin
babypinaatin lehdillä, jotka samalla paljastivat rullien sisällön. Tästä
annoksesta tuli 25 kunnollista rullapalaa + testimaistelijoille päätypalat.
Kolmas pikkusuolaisten laji oli poro-rieskarullat, joita olen tehnyt
lukuisia kertoja, myös lohitäytteellä. Ne olivat aikoinaan kestohitti mm.
lastenjuhlissa, ja myöhemmin nuorison vappupiknikeillä jne. Nämä valmistuvat
näppärästi, eikä niihin kummoisia ohjeita tarvita. Täytteenä voi käyttää
melkeinpä mitä vain, mutta olen huomannut rullien pysyvän parhaiten kiinni, jos
täytteiden kanssa ei liioitella. Tärkeintä on reilu kerros maukasta tuorejuustoa,
ja hyvälaatuisia poro- tai lohisiivuja. Yrtit (tässä tapauksessa ruohosipuli)
toimivat hyvin täytteen seassa.
Poro-rieskarullat
ohuita rieska- tai wraplevyjä (tortillatkin käyvät)
tuorejuustoa (tällä kertaa paahdettu paprika)
ruohosipulia
kylmäsavuporon paistisiivuja
1.
Levitä rieskalle reilu kerros tuorejuustoa. Silppua pinnalle
ruohosipulia. Levitä poroviipaleet juuston päälle, mutta jätä yläreuna
tyhjäksi, porot työntyvät muuten rullan saumasta ulos.
2.
Kääri rieska täytteineen rullalle ja laita rulla napakkaan
kelmukääreeseen. Tämän vaiheen voi tehdä
ihan hyvin edellisenä iltana.
3.
Paloittele rullat haluamasi kokoisiksi paloiksi ja asettele tarjolle.
Tässäpä nämä pikkusuolaiset herkut nyt ovat ylös kirjattuina. Tuo smushien
koristeluasia vaivaa kuitenkin sen verran mieltäni, että kirjoitan niistä
varmaankin ihan oman juttunsa seuraavan valmistuskerran jälkeen. Tiedä vaikka silloin
muistan koristellakin ne.
Ihana, tunnelmallinen juhla on nyt uusi helmi muistojen helminauhassa.
Nämä olivat ensimmäiset nimiäiseni, enkä ihan tiennyt mitä odottaa. Kukin perhe
tekee varmasti omannäköisensä seremonian, tai ovat tekemättä. Näissä juhlissa
oli sopivasti seremoniallisuutta ja musiikkia sekä kosolti rentoa, iloista
juhlamieltä. Rakkaus juhlan sankariin paistoi kaikkien kasvoilta. Eilinen juhla
oli onnistuneesti juuri tämän kyseisen perheen näköinen, ja niinhän sen kuuluu
ollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti