Uusia siiklejä ja kalavaleita

Rovaniemen torin kesäherkkujen myyntikoju oli eilen ensimmäistä päivää auki tälle kesälle. Siitä huolimatta eilen ei tuntunut lainkaan kesältä, vettä satoi ja asteita oli 6, plussan puolella kylläkin. Torilla oli rauhallista, paikalla oli tuolloin vain torimyyjät ja minä. Ja kotimaiset siiklit! Uudet siiklit ovat meidän kesäkeittiön perusta. Juuri sopivaan kypsyyteen keitettyinä, ja juuri sopivasti voissa pyöriteltyinä ne ovat aivan taivaallisia. Siiklien seuraksi grillaamme kesän mittaan niin kasviksia, kalaa kuin lihaakin. Grillaus odottaa vielä lämpimämpää säätä, joten tänään tarjosin siiklejä alkuruoaksi klassisesti graavikirjolohen ja sipuli-voikastikkeen kanssa. Kyllä niitä perunoita muutama popsittiin ihan sellaisenaan vielä pääruoallakin.

Saimme ruokaseuraksemme tänään raskaana olevan, Hevostilan emäntä –blogia kirjoittavan tyttäremme. Ajattelin hieman jekuttaa häntä. Odottavien äitien on syytä välttää graavikaloja, ja tytär on noudattanut sitä asiaa hyvin tunnollisesti, vaikka graavikaloja rakastaakin. Niinpä olikin hauska kuulostella hänen reaktiotaan, kun huutelin porukoita alkuruoalle. Tytär huuteli (olohuoneesta) takaisin, että ai meilläkö on ihan alkuruokaakin, ja lähestyi odottavin mielin keittiötä. Kerroin, että syömme alkuun siiklejä ja graavikalaa. Syntyi epäuskoinen hiljaisuus, ja melkein saatoin kuulla hänen kiroilevan päänsä sisällä ja ihmettelevän mitä minun päässäni oikein liikkuu. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hän katseli ruokapöytää kauempaa. Sieltä katsottuna näytti, että perunoiden päällä oli hyvä läjä graavilohta, mutta hänen annoksessaan olikin lohen sijasta porkkalaa (=porkkanaa). Olipas hauskaa. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset, vai miten se meni.

Keksin tuon porkkalaidean eilen illalla, ja siihen hätään en viitsinyt enää alkaa kypsentää porkkanoita aikaa vievästi suolan sisällä. Google löysi keinon oikaista, ja valmistinkin helpon porkkalan tämän ohjeen mukaan, tosin ilman savuaromia. Tästä ei tullut siis ”kylmäsavuporkkalaa”, vaan ”graaviporkkalaa”.

Etualalla porkkalaa.

Nämä ihanat kesäiset herkut valmistin siten, että viipaloin kolme tosi pientä siikliä lautaselle ympyrän muotoon. Päälle lusikoin sipuli-voikastiketta (tässä linkki ohjeeseen), jonka päälle pari viipaletta graavikirjolohta tai keko porkkalaa. Tillitupsut viimeistelivät annokset. Nämä ovat niin upeita herkkuja, että ainakin nämä ensimmäiset siiklit halusimme nauttia tällä tavalla, ihan perinteisellä makumaailmalla.

Tästä se kesäruokien kausi taas käynnistyi. Pääruoaksi oli mureaa possua ja ihanaa salaattia. Niistä lisää myöhemmin.  

Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kalenteria kun katsoo, niin kesä nyt on. Toivottavasti pian myös lämpenee. Itse asiassa ennuste näyttää jo hyvinkin lämmintä tulevalle viikolle. Kyllähän se sopii.