Parsaa, parsaa, tämän tästä parsaa! Kyllä vain! Sesonki(koti)kokin
keittiössä syödään sitä, mikä milloinkin hyvää on. Ja nyt parsat sen kun paranevat
vain. Mökkipääsiäisen pääaterian ehdin esitellä jo aiemmassa postauksessani,
mutta nyt hyppäänkin ajassa hiukan taaksepäin, kiirastorstai-iltaan. Ilta oli
jo pitkällä, kun torstaina mökille saavuimme. Onneksi olin valinnut siihen
kohti tällaisen nopeatekoisen aterian: lohiperhosia, kahta väriä parsaa,
hollandaisekastiketta ja kananmunia. Yksinkertaista, mutta hyvää.
Olin käynyt kaupassa jo keskiviikkona. Ostin silloin kaksi punttia
vihreää parsaa ja yhden puntin valkoista parsaa. Siinä oli sellainen määrä
parsaa, että sitä emme jaksaisi kerralla syödä, vaikka saimme myös seuraa
mukaan. Niinpä tein parsoille heti käsittelyn, minkä ansiosta ne säilyivät
muutaman päivän terhakoina. Vapautin parsat kuminauhoistaan ja käärin ne
kylmässä vedessä kasteltuihin keittiöpyyhkeisiin.
Niistä tuli sellaiset hauskat nyytit, jotka laitoin jääkaapin
vihanneslokeroon odottelemaan reissuun lähtöä. Automatkan ajan parsanyytit
matkustivat kylmälaukussa. Mökillä erotin nyyteistä sinä iltana valmistettavat
parsat, ja loput käärin takaisin nyytteihin, jotka laitoin heti mökin jääkaapin
vihanneslokeroon. Tällä tavoin säilöttynä parsat säilyvät hyvin muutaman päivän
ajan. Toki kohtuushan se on tässä parsan säilöntäajassakin, kuten niin monessa
muussakin asiassa.
Laitoin kananmunat kiehumaan jo kun purin vasta laukkuja. Kun laukut
oli purettu, oli 8 minuutin kananmunatkin jo kypsät. Siinä ne kylmässä vedessä
jo odottelivat muiden raaka-aineiden valmistumista, eikähän niitäkään tarvinnut
kauan odotella. Kuorin ja huuhtelin parsat, sekä kuivasin ne talouspaperilla.
(Valkoinen parsa pitää aina kuoria, tulee muuten sitkasta, eli ei meinaa
veitselläkään katketa.) Puumaiset tyvet olin myös napsauttanut pois. Laitoin
parsat uunipellille leivinpaperin päälle, ja maustoin ne suolalla ja
mustapippurilla. Lorautin niille hieman oliiviöljyä, ja pyörittelin parsoja
pellillä niin, että saivat kauttaaltaan osansa öljystä. Paahdoin parsoja 200 C –asteisen
uunin keskitasolla 10 minuutin ajan.
Parsojen paahtuessa kuorin kananmunat, ja pilkoin ne pienemmäksi.
Hifistely ei ollut tarpeen tässä pilkkomisessa, vaan palat saivat vapaasti olla
epämuotoisia.
Sitten olikin sopiva aika paistaa lohiperhoset.
Kuumensin pannut kuumiksi, ja laitoin lohiperhoset kuivalle pannulle. Lohi on
itsessään niin rasvaista, että tässä paistohommassa ei tarvita rasvaa tai
öljyä. Älä laita pannua liian täyteen, vaan paista tarvittaessa erissä, tai
vaikka kahdella pannulla, kuten minä tein. Mausta kumpikin puoli suolalla ja pippurilla (mustapippuri tai sitruunapippuri käyvät kumpi vain).
Paistoaika riippuu lohiperhosen paksuudesta. Näitä paistoin ehkä noin 2 minuuttia/puoli. Laita/paista ensin avonainen puoli pannua vasten. Näin lohiperhonen pysyy käännöksen jälkeenkin hyvin kasassa. Laitoin paistetut lohiperhoset vielä pariksi minuutiksi uuniin, lähinnä vain pysymään kuumana sen aikaa, että sain tehtyä hollandaisekastikkeen. No eihän sitä voinut tekemiseksi sanoa, lämmitin vain valmistuotteen. Mökillä ei nipoteta tässäkään asiassa. Netistä löytyy ohjeita hollandaisekastikkeen tekoon, jos haluat valmistaa sen itse. Totta kai itse valmistettu on aina parempaa, mutta meille upposi hyvin tämäkin. Sitruunalohkot viimeistelivät setin, niistä saattoi puristaa annoksen päälle juuri sen verran sitruunan mehua, kuin itsestä hyvältä tuntui.
Kukin sommitteli
oman annoksensa, ja siinä hommassa vain mielikuvitus on rajana. Parsat voi
asetella juuri niin vapaalla kädellä, kuin hyvältä tuntuu.
Minun mielikuvitukseni oli nyt jäänyt jonnekin työviikon melskeisiin, mutta mitäpä tuota turhaan kikkailemaan. Nämä kaikki aterian osaset natsasivat niin mainiosti yhteen, että keskityin nauttimaan vain makuelämyksestä. Ja alkavasta muutaman päivän vapaasta yhdessä läheisten kanssa.
PS. Lentävät sardiinit -blogi löytyy nyt myös Instagramista nimellä @lentavatsardiinit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti