Poikkeusvuoden porkkanalaatikko

 

Oi aikoja, oi tapoja. Piti ihan tällainen poikkeusvuosi tulla meidän vaivoiksemme, ennen kuin keksin tehdä ihan itse porkkanalaatikon jouluksi. Mitähän minun päässäni on aiemmin pyörinyt, kun olen luullut näitä joululaatikoita kovinkin työläiksi valmistaa, ja olen aiempina jouluina tilannut laatikot luottotekijän jouluherkkujen tilauslistalta. Auralla aateloidun punajuurilaatikon ja meidän makuumme juuri täydellisen hyvän konjakkisinapin olen sentään tehnyt itse joka vuosi. Noita minulta on tänäkin vuonna toivottu, ja sitähän saa mitä tilaa.

No, tänä vuonna mikään ei ole kuin ennen. Poissa ovat pitkän matkan vieraat, jos heitä nyt vieraiksi voi edes sanoa. Myös lähialueiden läheiset tulevat viettämään joulun pääasiassa omissa kodeissaan. Yksi yhteinen ateria ihan ydinjoukon kesken on sovittu jouluaatolle (päivän henkeen, ”jos olosuhteet ovat suotuisat”), mutta silloinkin paikalla tulee olemaan vain kourallinen henkilöitä. Tuolloin joululaatikot kuuluvat toisen henkilön vastuulle, minun vastuullani ovat kalat, ja jo nuo aiemmin mainitsemani kestosuosikit punajuuriloota ja konjakkisinappi. Niinpä tällä kertaa ei ole tarvetta tilata joululaatikoita isolle porukalle, ja ajattelin ensin vain ostaa meille kahdelle joulupäivän aterialle rasiallisen porkkanalaatikkoa (lantulle olen allerginen), ja tuunata sen ”itsetehdyn” makuiseksi. Mutta kun näin kylmäkaapissamme puolen kilon porkkanapussin, tulin toisiin ajatuksiin. Päätin kokeilla, minkälaista porkkanalaatikkoa tulee itse tekemällä.

 

 

Googlailin eri ohjeita, ja päädyin ottamaan perustaksi Marttojen ohjeen. Muunsin sitä kuitenkin ihan hatustani tulleiden ajatusten mukaan, lisäten joukkoon mm. kermaa, maustepippuria ja muskottipähkinää. Kirjoitan ohjeen tähän siinä muodossa, kuin minä sen tein:

 

Porkkanalaatikko

 

½ kg porkkanoita

1 dl puuroriisiä

vettä

½ tl suolaa + keitinvesiin hippuset

1 rkl siirappia

¼ tl jauhettua maustepippuria

¼ tl muskottipähkinää

1 dl kuohukermaa

korppujauhoja

voita

 

Keitä kuoritut ja paloitellut porkkanat vähässä, kevyesti suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Vettä saa olla vain sen verran, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitin porkkanoita n. 30 minuuttia, ja lisäsin keittämisen aikana pari kertaa pienen lirauksen vettä, kun alkoi näyttää, että vesi haihtuu liiaksi pois.

Keitä riisi toisessa kattilassa kevyesti suolalla maustetussa vedessä liki kypsäksi. Tarkista keitto-ohje pussin kyljestä. Minun riisipussini ohjeen mukaan keittoaika oli 40 minuuttia, mutta totesin 30 minuutin kohdalla riisin olevan riittävän kypsää. Vesikin oli jo imeytynyt liki pois, vaikka sitä tähänkin kattilaan ihan vähän keittämisen aikana lisäsinkin.

Soseuta porkkanat jäljellä olevine vähäisine nestemäärineen esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita keitetty riisi porkkanasoseeseen. Mausta suolalla, siirapilla, maustepippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää kerma ja sekoita kaikki ainekset sekaisin.

Kaada massa voideltuun vuokaan, tai kahteen 400 g alumiinivuokaan.  Ripottele vuoan pinnalle korppujauhoja ja lisää myös muutama voinokare. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

 

 

Voi hyvänen aika sentään, näin helppoako tämä olikin. Piti ihan tähän ikään asti elää, että tämänkin tajusin. Siispä jos siellä nyt joku vielä miettii, että ostaisiko porkkanalaatikon valmiina vai tekisikö itse, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan vaikkapa tätä versiota. Ei se ollut homma eikä mikhän. Maistelinkin tuota laatikkoa sen verran, että hyväksi havaitsin.

 

 

Vuoat ovat nyt pakkasessa, ja joulupäivänä otan niistä toisen sulamaan meidän kahden tontun joulupöytää täydentämään. Erikoiset ovat ajat, mutta näillä mennään tänä vuonna. Ja onhan se puolensa tällaisessa rauhallisessakin joulussa. Tiedä vaikka ehtisi jopa leffoja katselemaan ja kirjoja lukemaan.

 

 

Kikherne-lämminsavukirjolohisalaatti

 

Salaatit ovat tässä talven mittaan jääneet aika vähälle huomiolle, mutta viime viikonloppuna tuli oikein kova salaatin hinku. Tehtävähän sitä sitten oli, ja oikein hyvä niin. Valmistin ruokaisan, mutta raikkaan salaatin. Se valmistui helposti ja nopeasti kaupan valmiiksi savustetusta kirjolohesta, ja muutamasta muusta hyvästä raaka-aineesta, sesongin klementiinejä unohtamatta.

 

 

Kikherne-lämminsavukirjolohisalaatti

3-4:lle pääruoaksi, 6:lle lisukesalaatiksi

 

1 tlk (230 g netto) käyttövalmiita kikherneitä

2 rkl oliiviöljyä

½ tl suolaa

2 valkosipulinkynttä puristettuna

savupaprikaa

chilijauhetta

 

1 pss Pehtoorin salaattia

½ pss jääsalaattia

125 g (= ½ rasiaa) erivärisiä kirsikkatomaatteja

1-2 avokadoa

puristus sitruunasta avokadoille

250 g lämminsavulohta

½ - 1 pkt fetaa

2 klementiiniä

 

1-2 rkl Dijon-sinappia (maistele oikea määrä!)

½ sitruunaa mehuna

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

 

 

Taputtele valutetut ja huuhdellut kikherneet talouspaperilla kuivaksi, ja kaada ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä. Lisää suola, valkosipulisilppu ja makusi mukaisia mausteita. Sekoita hyvin mutta hellästi, ja levitä kikherneet uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Tässä määrässä on reilusti kikherneitä, mutta tulet huomaamaan, että aikamoinen määrä niitä myös katoaa pelliltä suoraan parempiin suihin.

 

Kuinka kaunis tämä Pehtoorin salaatti onkaan!

 

Huuhtele ja linkoa salaatit. Revi ne laakeaan salaattikulhoon. Lisää huuhdellut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Halkaise avokado, poista kivi ja irrota avokadon hedelmäliha kuorestaan, ruokalusikalla hedelmälihan ja kuoren välistä liu’uttaen. Purista avokadolle sitruunanmehua, jotta hedelmäliha ei ala tummua. Kuutioi tai viipaloi avokadon puolikkaat, ja lisää kuutiot salaattiin. Salaattipohja on nyt valmis.

 

 

Lisää paahdetut kikherneet, mutta säästä niistä osa viimeistelyä varten. Paitsi että kikherneet maistuvat mahtavilta, näyttävät ne hyvältä salaatin pinnallakin. (Vink vink! Paahdettuja kikherneitä voi popsia ihan sellaisenaankin vaikkapa sipsien korvikkeena.)

 

 

Poista lämminsavulohesta nahka. Jos lohen pinnassa (kalan ja nahkan välissä) on tummaa lihaksistoa, poista se kevyesti lusikalla tai veitsellä kaapimalla. Ihan syötävää sekin on, mutta se ei näytä kauniilta eikä maistu hyvältä. Kuutioi puhdas savulohifilee, ja lisää kuutiot salaattiin. Murustele feta lohen päälle.

 

 

Leikkaa terävällä veitsellä klementiinistä kuoret pois, ja viipaloi hedelmä. Lisää viipaleet salaatin päälle.

 

 

Valmista sitten salaatinkastike. Vispaa sinappi ja sitruunanmehu sekaisin. Lorauta sekaan oliiviöljyä, vispilällä samalla sekoittaen. En mitannut öljyn määrää, mutta lorauttelin niin kauan, että kastikkeesta tuli juoksevan oloista. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, ja lusikoi kastike sinne tänne salaatin päälle.

 

 

Tämä salaatti on todella ruokaisa, ja kauniskin se on. Sitrushedelmät ovat tällä hetkellä parhaimmillaan, joten niitä kannattaa nyt suosia paitsi sellaisenaan, myös ruoanteossa. Ne antavat salaatteihin aivan ihanaa raikkautta ja mehukkuutta, värikkyydestä puhumattakaan.

Tein tämän salaatin lauantai-illan hemmotteluksi, ja mukavia makuelämyksiä ja purutuntumia se sisälsikin. Nautimme salaatin rieslingin kanssa. Maalaisleipä tai patonki voisi olla kiva lisä salaatille, mutta me emme nyt kaivanneet leipää, kun syötävää oli muutenkin niin paljon. Salaatista riittäisi kyllä suuremmallekin joukolle, varsinkin yhdessä leivän kanssa.

 

 

Johtuen avokadosta, tätä salaattia ei kannata valmistaa kovin paljon etukäteen, koska avokado tahtoo sitruunasta huolimatta tummua ajan kanssa. Jos valmistat tätä vierastarjottavaksi, kannattaa valmistella kaikki muut ainekset paitsi avokado etukäteen. Vasta h-hetken koittaessa on aika käsitellä avokado, ja sekoittaa salaatti. Se käy kätevästi, kun muut ainekset ovat jo valmiiksi pilkottuja.

 

 

Perinteinen karjalanpaisti

 

Lapsuudenkodissani karjalanpaisti kuului joulupöytään. Niinpä siitä tuleekin aina jouluinen olo, valmistan sitä sitten milloin tahansa. Tosin kyllä tässä nykyisessäkin kodissani karjalanpaisti sijoittuu yleensä joulukuulle, vaikken sitä yleensä joulunpyhiksi valmistakaan. Aika usein se on itseoikeutetusti itsenäisyyspäivän juhlapöytämme kruunu. Niin tänäkin vuonna. Mutta koska karjalanpaistin kypsyminen vie paljon aikaa, muhitimme sen valmiiksi jo edellisenä iltana. Kypsymiseen tarvittava aika selviää yleensä vasta paistin muhiessa uunissa, joten senkin puolesta on kätevämpää, että paisti on enää vain lämmitystä vaille valmista, kun kutsujen alkamisaika lähestyy.

 

 

Karjalanpaistin osaa tehdä kuka vain, enpä juuri helpompaa pitoruokaa keksi. Hyvälaatuinen liha on edellytys onnistuneelle karjalanpaistille. Jos paikkakunnallasi on lihapuoti tai kaupassa hyvä lihatiski, suosi niitä. Useimmat tehdaspakatut karjalanpaistilihat ovat aika surkean näköisiä, tosin joitakin positiivisia poikkeuksiakin on. Silmä sen kertoo, näyttävätkö kuutiot lihaisilta vai enimmäkseen läskisiltä tai riekaleisilta.

Laadukkaan (ei tarkoita kallista!) karjalanpaistilihan lisäksi tarvitset vain lähinnä aikaa. Karjalanpaistin kypsyminen vie 4-6 tuntia, riippuen käyttämästäsi lihasta. Paisti on valmista sitten, kun liha on kunnolla mureaa ja sen saa pienittyä lautasella melkeinpä vain haarukkaa näyttämällä. Tämän ruoan tekemiseen kuuluukin bonuksena usein toistuva maistelu viimeisten tuntien aikana. Näin karjalanpaisti on meillä aina tehty:

 

Karjalanpaisti

10:lle

 

800 g naudanpaistia

800 g porsaanpaistia (tai lapaa, tai kassleria, mutta yleensä käytän paistia)

voita padan voiteluun

2 sipulia

1,5 rkl suolaa (käytän hienoa merisuolaa)

20 maustepippuria

keitettyä, kuumaa vettä

 

Paloittele lihat annospaloiksi. Kuori ja silppua sipulit. Laita lihapalat reilulla kädellä voideltuun (voin tarkoitus on antaa myös aromia) pataan vaikkapa kolmessa erässä, ja ripottele joka erän päälle kolmannes sipuleista, suolasta ja pippureista.

 

 

Kaada kiehuvaa vettä lihapalojen päälle niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

 

 

Laita pata ensin 200-asteiseen uuniin, mutta laske 30 minuutin kohdalla asteet 150 asteeseen. Kypsennä paisti hiljalleen kypsäksi 150-asteisessa uunissa, pari kertaa välillä sekoittaen. Kun karjalanpaisti on ollut uunissa 4 tuntia, on aika tarkistaa lihan mureustaso. Jatka kypsentämistä, kunnes liha on taatusti mureaa. Laita kansi päälle kypsennyksen loppupuolella. Tässä vaiheessa on jo talokin täynnä makuhermoja kutkuttavaa tuoksua. Kannattaa muuten varata myös maisteluvaran verran lihaa, noiden tuoksujen leijaillessa on ihan pakko useampaan kertaan ”testata kypsyyttä”.

Jos tarjoat karjalanpaistin vasta seuraavana päivänä, jäähdytä pata nopeasti esim. parvekkeella, ja siirrä sitten yöksi jääkaappiin. Meillä oli itsenäisyyspäivän aattona ulkona vain piirun verran kylmempää kuin jääkaapissa, joten patamme sai olla hyvin suojattuna yön yli terassin pöydällä ilman pelkoa, että se jäätyisi. Seuraavassa kuvassa alkaakin jo talonväen soihdut sammua (viimeinen tuikku sinnittelee tuolla padan taustalla), ja pata on valmiina terassille lähtöön. Niin pääsi sitten talonväkikin nukkumaan, maisteltuaan ensin muutamat pikkumaistiaiset tuosta perinteisestä, ja aina niin hyvästä herkusta.

 

 

Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden kanssa. On ihanaa pilkkoa ja sörssätä perunoita herkulliseen liemeen, josta ne imevät itseensä mahtavaa makua. Toki karjalanpaisti on hyvää myös perunamuusin kanssa. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten noin yksinkertaisista aineksista voi syntyäkään jotain näin mielettömän hyvää.

 

 

Karjalanpaisti jakaa mielipiteitä sen suhteen, että laitetaanko pataan porkkanoita vai eikö niitä laiteta. Kumpikin tapa lienee oikea. Itse en koskaan laita porkkanoita pataan, koska minun oppimaani ”aitoon” karjalanpaistiin ne eivät kuulu. Sen sijaan saatan tarjoilla paahdettuja porkkanoita erikseen. Tällä kertaa paahdoin rakuunaporkkanoita, jotka olivat oiva lisä ateriaan.

 

 

Karjalanpaisti ei kaipaa mitään eksoottisia lisukkeita. Laitoin paahdettujen porkkanoiden lisäksi tarjolle ihan yksinkertaisen vihersalaatin ja punajuurilaatikkoa. Auralla aateloitua punajuurilootaa toivotaan minulta joka jouluksi. Itsenäisyyspäivän aattona sekin tuli tehtyä jo valmiiksi pakkaseen, yhden vuoallisen päätyessä paistin kaveriksi.

 

 

Itsenäisyyspäivän alkupaloiksi (ja loput karjalanpaistin rinnalla syötäväksi) valmistin vadillisen pikkuleipäsiä. Vadilta löytyi saaristolaisleipää kylmäsavulohella, rieskaa porolla ja ruisnappisia mätimoussella.

 

 

Karjalanpaisti oli tietystikin kattauksen kunkku, ja se(kin) sai osakseen kiitosta ja ylistystä. Onneksi sitä oli paljon. Ei karjalanpaistia kannata pientä määrää tehdäkään, kun loput voi aina pakastaa. Meitä oli viisi aikuista, ja yksi taapero, joten paistia jäi vielä reilusti huolimatta siitä, että olimme sitä jo tekovaiheessakin useasti, pieninä erinä maistelleet. Nyt on siis pakasteessakin pari rasiaa odottamassa tulevia sydäntalven herkkuhetkiä.

Jälkiruoaksi nautimme Suomi-teemaiset kakkukahvit. Kakku ei todellakaan ole minun leipomani. Leipominen on minulle liian säntillistä touhua, joten vain aniharvoin, ja hyvästä syystä sittenkin alan siihen puuhaan. Onneksi on hyviä leipomoita, joista saa hienoja ja makoisia kakkuja. Tämän kakun sisältä löytyy mustikkamoussea, nam.

 

 

Näin herkuttelimme rakkaittemme kanssa itsenäisyyspäivänä. Olisimme toivoneet pöytäämme vielä muutaman muunkin rakkaan, mutta näihin aikoihin kuuluvan suosituksen mukaan seurueemme muodostui vain heistä, joiden kanssa olemme muutoinkin tiiviisti tekemisissä. Pysytään terveinä!