Poromunat

 

Nämä poromunat syntyivät hetken mielijohteesta. Oli lauantai, ja edellisenä iltana olin tehnyt perjantaipizzoja mm. pororouhetäytteellä. Pororouhetta jäi jonkin verran yli, ja jätin pussin jääkaappiin odottelemaan, josko sille löytyisi vielä jotain muutakin käyttöä. Pororouhetta oli juuri sen verran vähän, että siitä ei kovin kummoisia enää tehtäisi, mutta ehkä jotain kuitenkin. Näitä pohtiessani huomasin, että kananmunia oli reilusti, ja siitä se sitten lähti. Lauantain alkupala oli toteutusta vaille valmis.

 

 

Poromunat

3:lle

 

3 kananmunaa

5 rkl pororouhetta

(paistamiseen aavistus voita tai öljyä)

4 rkl hyvää majoneesia (tässä Hellmann’s)

ripaus mustapippuria

salaatinlehtiä

 

Keitä munat koviksi, eli n. 8 minuuttia. Kuori ja halkaise ne, ja pullauta tai koverra keltuaiset munista kippoon. Asettele tyhjät kananmunakupit vadille salaatinlehtien päälle.

 

 

Hienonna keltuaiset haarukalla.

 

 

Paista pororouhe pannulla nopeasti rapeaksi, jolloin sen maku tiivistyy. Sekoita majoneesi ja hieman jäähtynyt pororouhe keltuaisten joukkoon. Säästä lusikallinen pororouhetta koristeluun. Mausta seos ripauksella pippuria.

 

 

Lusikoi täyte pienellä lusikalla valkuaiskuppeihin. Täytettä saa olla aivan kuppi kukkurallaan. Annos tarvitsee vielä värikontrastia. Sen asian hoitaa viimeinen lusikallinen paahdettua pororouhetta kuppien päälle ja salaatinlehdille ripoteltuna.

 

 

Wau! Nämä olivat tosi kivoja suolapaloja. Nautimme ne tosiaan alkuruoaksi, mutta yhtä lailla ne toimivat lisukkeena. Pääruoaksi meillä oli tätä katkarapumössölohta.

 

 

Olipas siinä hyviä mössöjä kerrakseen! Ja muutenkin mukava ruokahetki.

 

 

 

Lämmittävä makkaralinguine

 

Kun päähänpinttymä iskee, niin sitten ei auta kuin toteuttaa se. Näin kävi makkaralinguinen kanssa, johon tuli ihan hillitön himo. Juttu meni näin, että olin tilannut herkkukaupasta aikamoisen laatikollisen ihania herkkuja ja erilaisia pastoja, niiden mukana myös linguinea. Inspiraatiota hakeakseni surffailin netissä hakusanalla linguine, ja törmäsin siellä muutamaankin makkaran ja linguinen yhdistelmään. Eipä hassumpi idea, tuumin. Tämän linkin postaus sai veden herahtamaan kielelleni. Annoksen kuva puolestaan jumiutui takaraivooni. Muhittelin asiaa pari päivää, ja siitä se idea sitten kirkastui. Lähdin kokeilemaan omaa versiotani mausteisten makkaroiden kera, ja ihanaahan siitä tuli.

 

 

Käytin tähän Vottosen Vihellys -artesaanimakkaraa, paloiteltuna. Yhtä hyvin voit valita myös sellaisen mausteisen raakamakkaran, joka on helppo pusertaa siskonmakkaratyylisesti pannulle. Niitä palleroita voi sitten pannulla murtaa kapustalla vielä pienemmiksi, vaikka ihan muruiksi asti. Ihania olivat kyllä nämä makkaranpalatkin, etenkin kun niitä oli tarpeeksi.

 

Makkaralinguine

6:lle

 

500 g linguinea (tai muuta pastaa)

vettä ja suolaa keittämiseen

 

n. 500 g mausteista makkaraa

1 suuri sipuli

1,5 dl aurinkokuivattua kirsikkatomaattia

5 valkosipulinkynttä

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl kanalientä

¼ tl chilihiutaleita

3,3 dl kuohukermaa

1,5 tl kuivattua basilikaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua persiljaa

0,5 tl kuivattua timjamia

¼ tl mustapippuria

(tarvittaessa hiukan suolaa, maista ensin)

pastan keitinvettä

2 dl raastettua parmesaania

tuoretta basilikaa

 

Keitä linguine (tai muu pasta, esim. tagliatelle) pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä. (Litistetyn mallinen linguine nappaa hyvin kastikkeen pintoihinsa, joten se on siksikin hyvä tähän pastaruokaan.) Ennen kuin valutat pastan, muista ottaa kahvimotillinen keitinvettä talteen.

Paloittele tai pursota makkarat. Kuori ja silppua sipuli. Ota aurinkokuivattujen tomaattien öljy talteen, ja leikkaa tomaatit pienemmiksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Raasta parmesaani reilulla terällä.

 

 

Kuumenna iso pata ja lorauta sinne tomaattipurkin öljyä. Paista makkarat tuossa maukkaassa öljyssä. Kun ne ovat saaneet kivasti väriä, lisää sipulisilppu (valkosipulit vasta myöhemmin) ja kuullota kunnes sipulit ovat pehmeitä. Lisää pienityt aurinkokuivatut tomaatit ja jatka kuullotusta. Lisää myös valkosipulisilppu ja kuullota vielä pari minuuttia.

 

 

Ripottele vehnäjauhot makkaraseokselle. Anna paistua parin minuutin verran, välillä sekoitellen. Lisää kanaliemi. Sekoita, kunnes neste kiehuu ja jauhot ovat sekoittuneet liemeen. Lisää kerma, yrtit, chilihiutaleet ja mustapippuri. Kun kastike taas kiehuu, pienennä hiukan lämpöä (pitää kuitenkin kiehua koko ajan), ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Liemi sakeentuu sopivasti siinä ajassa. Maista, tarvitseeko lisätä suolaa. Makkaroiden suolapitoisuudet vaihtelevat, samoin aurinkokuivattu tomaatti voi yllättää suolaisuudellaan.

Kun kastikkeen maku on kohdillaan, sekoita valutettu pasta ja raastettu parmesaani kastikkeen sekaan. Lisää tarvittaessa keitinlientä, ja käännä levy täysille, kunnes neste imeytyy pastaan. Valmista on. Raasta parmesaania vielä valmiidenkin annosten päälle, ja pyöräytys mustapippurimyllystäkin voi olla paikallaan. Koristele annokset tuoreilla basilikanlehdillä.

 

 

Tämä satsi on niin reilu, että siitä riittää hyvin kuudelle. Pakkasin loput pastasta lounasbokseihin töihin mukaan otettavaksi, ja hyvältä maistui vielä seuraavanakin päivänä. Tässä oli ihanasti upeita makuja, lämpöä, ja hyvää valkosipulisuutta. Chilihiutaleet täydensivät maustemakkaroiden tulisuutta. Chilihiutaleita voit toki laittaa niin paljon kuin sielu sietää. Minä pitäydyn kuitenkin mielelläni sillä tasolla, että chili ei puske liikaa läpi, vaan antaa muidenkin ainesten loistaa.

 

 

Tästäpä tulikin mieleeni eräs toinen makkarapohjainen pasta, joka on takuuvarmasti miehen listalla, jos toiveruokia kyselen. Kyseessä on tomaattinen siskonmakkarapasta, ja se on kyllä aivan tajuttoman hyvää sekin. Tässä linkki siskonmakkarapastaan, jos kiinnostaa kokeilla. Kumpikin näistä makkarapastoista sopii erityisen hyvin juuri tällaisiin talvipäiviin. Tällä hetkellä eteläisessä Suomessa lapioidaan lunta, ja täällä pohjoisessa paukkuu pakkanen. Juuri nyt pakkasta on -20 astetta. Aika vilpoista.

 

 

Pätsyn parempi lohiloota

 

Tästä ei paljon lohilaatikko parane! Tein tätä lohilaatikkoa meille vuoden ensimmäisen sunnuntain lounaaksi, ja se maistui aivan mahtavalta. Miltä muulta se voisikaan maistua, kun raaka-aineina on hyvää perunaa, laadukasta lohta ja kuohukermaa. Noista mistään ei tingitä, kun lohilaatikon sunnuntaiversiota tehdään. Ja sitä lohtahan pitää sitten olla niin reilusti, että kehtaa lohilaatikoksi puhutella. No tässä oli, melkeinpä yhtä paljon kuin perunoitakin. Eipä tarvinnut annostellessa lohenpalasia etsiskellä saati säännöstellä. Niin sen pitää olla, oli sitten kyseessä lohisoppa tai -loota.

 

 

Lohilaatikko

 4-6:lle

 

1 kg sopivasti jauhoisia perunoita (tässä Pirkka Parhaat Juhlaperunoita)

1 kg lohta fileenä

1 suuri tai 2 pienempää sipulia

voita

suolaa (tässä hienoa merisuolaa)

mustapippuria

(kevätsipulinvarsia, kun sattui olemaan, ei ole pakollista)

ruukullinen tuoretta tilliä (kuivattukin käy, mutta koristeluun tuoretta)

5 dl kuohukermaa

 

Mies kuori potut, ja tarkkaa työtä tekikin 😊

 

Kuori ja viipaloi perunat. Poista lohifileestä ruodot ja nahka, ja kuutioi lohi. (Jos nahan poistaminen tuntuu hankalalta, leikkaa terävällä veitsellä lohikuutiot irti nahasta ikään kuin leikkaisit graavikalaa, mutta paksumpina viipaleina. Paloittele sitten ne viipaleet. Niin tai näin, tarvitset terävän veitsen.)

 

 

Kuori ja silppua sipulit ja kuullota ne voissa ihanan makeiksi. Ne saavat hiukan ruskistuakin.

 

 

Voitele vuoka ja lado perunoita, sipulia ja lohta kerroksittain vuokaan. Ripottele perunakerroksen päälle sekä suolaa että mustapippuria, ja lohikerroksen päälle suolaa ja tillisilppua. Määriä en tullut mittailleeksi, mutta ripottele sillä lailla kevyesti, mutta tasaisesti. Perunat tosin tarvitsevat yllättävän paljon suolaa, mutta ainahan sitä voi ripotella myös valmiin ruoan päälle. Minulla osui suolan määrä tällä kertaa kerralla kohdilleen, eikä suolamyllyä tarvittu pöydässä.

 

 

Ostamani tilliruukku oli nyt sen verran pieni, että sitä piti vähän säännöstellä, jotta sitä riitti valmiin ruoan koristeluun. Ripottelin siis lohikerrosten päälle enimmäkseen kuivattua tilliä, ja silppusin kylmäkaapista löytyneet kevätsipulinvarret kompensoimaan tuoreen tillin vähäisyyttä. Vuoan pinnalle tuoreet tillit kannattaa laittaa joka tapauksessa vasta uunin jälkeen.

 

 

Kaada kerma tasaisesti vuokaan. Heiluttelemalla tilkkasta vettä tyhjän kermapurkin sisällä ja kaatamalla sisällön vuokaan saat loputkin kermanrippeet purkin pohjalta ruokaan mukaan.

 

 

Laita vuoka 200 asteisen uunin keskitasolle. Kun pinta on saanut nätisti väriä, laske lämpötila 175 asteeseen, kunnes perunat ovat kypsiä. Tämä vuoka oli uunissa noin tunnin, joista ensimmäiset puoli tuntia 200 asteessa.

 

 

Ai että oli hyvää! Lisukkeeksi tarjosin punasipulihilloketta ja cocktailkurkkuja. Sitruunalohko on aina hyvä lisä kala-aterialle. Olisi sitä sitruunaa voinut toki puristaa jo raa’ankin kalan päälle, mutta halusin tällä kertaa lisätä sen antaman raikkauden ja hapokkuuden vasta freesisti lautasella.

 

 

Tämä oli mitä parhainta talvipäivän ruokaa, jota ennen kävimme reippaalla kävelyretkellä. Ulkoillessa näimme erikoisen luonnonilmiön, aurinkohan se siellä kurkisteli pitkästä aikaa Ounasvaaran takaa. Sitäpä sitten seurasimme koko kävelyn ajan. Välillä se piiloutui puiden taakse, ja sitten se taas pilkisti pienenä, mutta voimakkaana valopisteenä.

 

 

Tuona päivänä oli auringonnoususta auringonlaskuun tasan kolme tuntia, ja päivä senkun pitenee. Tänään kaksi päivää myöhemmin päivä on jo 15 minuuttia pidempi. Valoa kohti mennään.