Parmesaanilla hunnutetut rakuunaporkkanat

Viime aikoina on tullut kokkailtua liki päivittäin. Ja mikä merkille pantavaa, mieleni on tehnyt ihan tavallisia kotiruokia. Niissä on jotain niin kovin lohdullista. Joidenkin ruokien kanssa tarjoan aina samat tietyt lisukkeet. Ja niistähän ei voi poiketa, muuten ei tunnu omalta. Sitten on myös ruokia, joita syömme aina pari päivää putkeen, mutta joille haluan toiselle päivälle tehdä uudenlaiset lisukkeet. Näin syntyivät myös nämä ihastuttavat parmesaanilla hunnutetut rakuunaporkkanat.

Rakuunaporkkanat

4:lle

500 g porkkanoita

valkosipuli-chilioliiviöljyä (tavallinenkin oliiviöljy käy)

2 tl kuivattua rakuunaa

suolaa

mustapippuria

raastettua parmesaania

1.

Kuori porkkanat ja pätki ne pituussuunnassaan keskeltä poikki ja halkaise puolikkaat neljään osaan. Laita porkkanatangot uunivuokaan ja pirskottele niille oliiviöljyä. Minä käytin tähän chilillä ja valkosipulilla maustettua öljyä, joka taittaa kivasti porkkanan makeuden. (Toimii muuten mahtavasti myös bataatin kanssa!) Ihan hyvin voit käyttää myös maustamatonta oliiviöljyä.

2.

Murskaa kuivatut rakuunat hiukan hienommaksi ihan vaikka kämmenessä hellästi rutistaen, ja ripottele rakuunahiput porkkanoiden päälle. Pyöräytä myös suolaa ja pippuria (myllystä) porkkanoiden päälle. Sekoita porkkanoita, jotta mausteet jakaantuvat tasaisesti. Raasta pinnalle reilusti parmesaania.

3.

Paahda porkkanoita 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Varo paahtamasta porkkanoita liian pehmeiksi. Niihin saa jäädä hieman purutuntumaa.

Tein puolikkaan määrän ohjeesta. Se riitti hyvin kahdelle lisukkeeksi.

Rakuunan maku on aavistuksen verran anismainen. Parmesaani, ja pieni säväys chiliä ja valkosipulia yhdessä rakuunan kanssa tekivät uuniporkkanoista ihan täydelliset, etten sanoisi peräti pikantit. Kylmäkaapista löytyi myös muutama puikulaperuna. Niistä syntyi suussa sulava muusi, joka sai kivan säväyksen persiljasilpusta.

Tein rakuunaporkkanat ja persiljamuusin lisukkeeksi edelliseltä päivältä tähteeksi jääneelle uunilohelle, ja ne kaikki yhdessä olivat aivan ihana setti.

Mutta ihanaa oli se lohi silloin edellisenäkin päivänä paahdettujen puikuloiden, parsan ja hollandaisekastikkeen kanssa. Jälleen kerran, molempi parempi.

Pääraaka-aine oli siis kummassakin annoksessa sama, itse asiassa perunoita myöten. Johtuen erilaisista lisukkeista, ei ollut kuitenkaan lainkaan sellainen olo kuin olisi tähteitä syönyt.