Restaurant Nabo - priimaa pukkaa

Rovaniemi on saanut uuden mielenkiintoisen lisäyksen Valtakadulla jo ennestään olevien, toinen toistaan parempien ravintoloiden joukkoon. Kasvispainotteinen pohjoismainen Restaurant Nabo (Valtakatu 21) avasi ovensa marraskuun alussa.

Viime perjantaina ehdin sitten itsekin tätä uutta ravintolaa testaamaan. En ollut ihan varma, mitä odottaa, vaikka olin muutamia positiivisia kommentteja Nabosta jo kuullutkin. Kasvikset ovat minulle kyllä kovasti mieluisia, ja liki joka aterialla niistä jossakin muodossa myös nautin. Mutta että kasvispainotteinen menu, hmmm, voiko se antaa sekasyöjälle monipuolisia makuelämyksiä? Näin mietin etukäteen. Kyllä voi. Voihan Nabo, yllätit meidät täysin! Mistä makujen sinfoniasta pääsimmekään nauttimaan pian sen jälkeen, kun meidät oli otettu ensin ystävällisesti vastaan (takit naulakkoon auttaen!) ja ohjattu ikkunalyhtyjen vieressä olevaan pöytään.

Ensimmäiseksi valitsimme kullekin mieluisimmat aperitiivit. Minä päädyin tarjoilijan suosittelemaan punaiseen, puolukkaiseen alkucocktailiin. Bingo! Ihanan raikas cocktail, joka oli juuri minun makuuni. Sitä siemaillessani vaihtoi mielikin sujuvasti työviikosta vapaalle, ja aistit virittyivät tuleville ruokalajeille.

Ennen kuin keskityimme ruokalistaan, mittaili katseeni vielä ympäristöä. Pelkistettyä ja maanläheistä, ei tauluja. Onkohan seinille vielä tulossa jotain, vai halutaanko täällä antaa kaikki huomio pöydän antimille? Nämä olivat ensimmäiset ajatukseni. Sitten katse kattoon, josta roikkui siellä täällä kasveja mukailemassa Nabon kasvisvoittoista linjaa. Myös ikkunanedusta oli täytetty viherkasveilla, kuin myös mukavasti tuikkivilla lyhdyillä. Pöydissä syttyivät kynttilät sitä mukaa, kuin väkeä tuli lisää.

Viikon kiireet olivat ohi, joten päätimme ruokailla pitkällä kaavalla. Valitsimme siis Nabo Menun, johon kuuluu kolme ruokalajia ja ”kaikkea muuta kivaa”. Pidin tavattomasti siitä, että tuohon menuun sai valita juuri itselle mieleisen alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan à la carte -listalta. Toki yllätysmenuillekin on paikkansa, mutta yleisimmin haluan kuitenkin tehdä valintani itse.

Ruokailu käynnistyi keittiön terveisillä, joka tuolloin sisälsi lusikalliset punajuuritartaria ja taidokkaasti fritattua lehtikaalia.

Hapanjuureen leivottu leipä oli paitsi lämmintä, myös ruskistetun voin kanssa niin maistuvaa, että sorruin syömään kaksi leipäpalasta.

Alkuruoaksi olin etukäteen ajatellut syöväni hiillostettua munakoisoa lisukkeineen, mutta päädyin kuitenkin tilaamaan annoksen nimeltä Sokerisuolattua haukea, kyssäkaalia, mallasta ja kananmunaa. Ehkä ratkaisevin tekijä valintaani oli se, että kuulin tarjoilijan tätä ruokaa esitellessään mainitsevan sanan ceviche. Rakastan cevichejä! Alkuruokani tarjoiltiin ikään kuin linnunpesästä. Se minulla tuli siitä ainakin ensimmäiseksi mieleeni. Mitä tulee valitsemaani alkuruokaan, ei itse ruoan ulkonäkö ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan se jätti mieleeni vielä kysymysmerkkejä siitä, mitä valkoisen ”kuoren” alle kätkeytyykään. Itse asiassa aioin ottaa kuvan avatusta annoksesta, mutta kuinkas sitten kävikään. Sieltä alta paljastuneet herkut räjähtivät suussani sellaiseksi ilotulitukseksi, että kaikki muu unohtui, myös valokuvaus. Täydellinen alkuruoka, joka oli jopa suorastaan taidetta! Annoksessa oli tarkoin harkittuja ja taidokkaasti yhdisteltyjä komponentteja, joista muodostui raikas ja samalla täyteläinen makuelämys.

Viinivalinnoissa luotin kautta koko setin tarjoilijan asiantunteviin suosituksiin. Alkukalalleni juuri sopivan mineraalinen valkoviini oli Viettin viinitalon (Italian Piemontessa) Roero Arneis. Tämän viinitalon tuotanto olikin minulle uusi tuttavuus.

Menu jatkui osaltani kasvisruoalla, vaikka yksi liha- ja kalavaihtoehtokin oli saatavilla. Päädyin sienipääruokaan, johon oli kätketty myös makeiksi ja mehukkaiksi kypsytettyjä valkosipulinkynsiä. Västerbotten-juustokastike antoi mukavaa vastamakua sienien maulle, tosin tuota kastiketta olisin voinut syödä enemmänkin. Seuraavalla kerralla pyydän sitä extrakauhallisen, mutta kastikkeet ovatkin yksi heikkouksistani. Siis jos ne ovat hyviä, ja tämä oli.

Pääruoan kylkeen valitsin Savupuikulaa ja kurpitsansiemeniä. Se oli itse asiassa meidän kaikkien kolmen valinta, ja saimmekin sitä kimppakulhollisen. Savupuikula oli yllättäen muusin muodossa. Korjaan, erittäin samettisen muusin muodossa. Puikulat oli hyödynnetty kokonaisuudessaan, ja perunankuoret oli ilmeisesti fritattu ihanan rapsakoiksi muusin lisukkeiksi. Hyvä idea!

Pääruoan seuraksi sain viinilasiini Gustave Lorentz Evidence Pinot Noir (Ranska, Alsace) punaviiniä. Sekin oli hyvä suositus, ja oiva valinta sieniruoalle. Koska viinin nimi oli Evidence (suomeksi todistusaineisto), oli se hyvä tuhota pian, ja sehän kävi kovin helposti.

Yksi meistä valitsi pääruoakseen päivän kalaa, joka paitsi näytti, myös maistui ihanalta. Kalan syöjä kehui annostaan suussa sulavaksi. Minäkin sain maistaa haarukallisen tuosta annoksesta, ja olin ihan samaa mieltä. On muuten tosi hyvä juttu, että saatavilla on myös se päivän kala, ja liha-annoskin löytyy. Näin kynnys on matalampi myös sekasyöjien astua kasvispainotteiseen ravintolaan sisään.

Jälkiruokavalintani oli Jogurttia, sitruunaa ja lakritsijuurta. Jälkiruoka tuoksui ihanasti lakritsilta, ja edelleen kaikki osaset muodostivat yhdessä erinomaisen hyvältä maistuvan kokonaisuuden. Aika harvoin syön jälkiruokia, mutta tällaisia voisin syödä useamminkin. Jälkiruoka jatkoi samaa raikasta linjaa, jonka alkuruoka aloitti.

Jälkiruokajuomat ovat yleensä liian makeita makuuni. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin myös vähemmän makea vaihtoehto, joka oli juuri sopivasti kupliva ja hapokas. Kyseessä oli Cascinetta Vietti Moscato d’Asti –viini.

Seuralaiseni valitsivat jälkiruoakseen Omenavispipuuroa, kardemummaa ja vaniljagelatoa. Muminasta päätellen kumpikin oli annokseensa tyytyväinen. Minäkin olisin saanut maistiaislusikallisen, mutta jätin sen nyt tällä kertaa väliin, koska olen omenalle allerginen. Näihin oli hyvä lopettaa.

Mutta eipä siinä ollutkaan vielä kaikki. Ihan viimeiseksi eteemme tuli vielä pienet makeat tryffelipallerot mustikkaisella sydämellä. Ne me jaksoimme vielä syödä. Tässä vaiheessa tuli kyllä jo mieleeni, että ehkä olisin voinut jättää sen toisen leipäpalasen syömättä. Mutta kun se oli niin hyvää!

Nauttimamme illallisen perusteella uskallan suositella Naboa teille kaikille, jotka arvostatte ensiluokkaisista raaka-aineista taidokkaasti tehtyä ruokaa, joka onnistuu vieläpä yllättämään ja hämmästyttämään, positiivisella tavalla tietysti. Nabon keittiössä on selvästi neroutta ilmassa, ja se näkyy lautasella, ja maistuu myös. Kun siihen on bonuksena vielä ystävällinen ja asiantunteva salihenkilöstö, rento tunnelma sekä laatuun nähden kohtuulliset hinnat, niin paketti on kasassa. Menkää hyvät ihmiset ihan itse maistamaan, kokemaan ja yllättymään.