keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Retkipäivän savuporo-juustokeitto


Viime sunnuntaina ruskaretkeilimme Napapiirin retkeilyalueella, joka on ihan tässä Rovaniemen lähiympäristössä. Retken innoittajana oli pääkaupunkiseudulta pikkuvisiitille iloksemme lennähtänyt tyttäremme, jonka kanssa halusimme ihastella ruskaa myös retkeillen, eikä vain kotipihan punertuneita pihlajia ja takametsän maaruskaa katsellen. Suunnitelmamme oli lähteä sunnuntaina lounasretkelle Vaattunkikönkäälle, mukanamme termospullollinen kuumaa savuporo-juustokeittoa. Sunnuntaiaamuna kaikki sääennusteet povasivat kuitenkin iltapäivälle sadetta, joten teimme lennosta muutoksen suunnitelmaan. Päätimmekin lähteä retkelle saman tien, aamiaistarpeiden kera. Se oli hyvä idea, samoin ajoitus oli loistava. Kotiin päin ajellessamme alkoi ripsiä, ja sadetta kesti siitä alkaen muutaman tunnin ajan. Sateen aikana oli ihanaa syödä höyryävää savuporo-juustokeittoa mukavasti sisätiloissa.

 


 

Savuporo-juustokeitto

 

3:lle pääruoaksi, 4-5:lle alkuruoaksi

 

2 rkl voita

1 purjo (valkoinen osa)

100 g kylmäsavuporoa

1 l vettä

1 fondiannoskuutio (kana tai liha)

250 g Koskenlaskija kylmäsavuporo sulatejuustoa

2 tl kuivattua kirveliä

mustapippuria

2 rkl makeaa sinappia

1 dl perunahiutaleita (tässä Mummon)

 

Halkaise, huuhdo ja silppua purjo. Kuutioi kylmäsavuporo ja sulatejuusto. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota purjo. Lisää porokuutiot ja anna niiden hieman paistua. Lisää vesi ja fondinappi. Kun keitos kiehuu, lisää pienitty sulatejuusto vähän kerrallaan.

Keitä miedolla lämmöllä (kuitenkin koko ajan poreillen) noin 10 minuuttia, eli kunnes juustokuutiot ovat varmasti sulaneet keiton sekaan. Mausta kirvelillä, mustapippurilla ja sinapilla. Vatkaa joukkoon perunahiutaleet (saostavat keiton sopivan paksuiseksi) ja anna kiehua pari minuuttia (tai niin kauan kuin hiutalepakkauksessa kerrotaan keittoajaksi). Tarkista maku. Lisää pinnalle yrttejä tms. Minulla oli sopivasti rucolaa tarjolla, joten laitoin sitä.

 


 

Tämä savuporo-juustokeitto on vallan mainiota. Olen tarjonnut sitä sekä alkuruokana, että pääruokana. Toimii kummallakin tavalla. Pienet rieskaleipäset ovat hyvä lisuke tälle keitolle.

Palaan vielä hetkeksi tuohon soppapäivän aamuun, jolloin poutaa oli luvassa enää vain aamupäiväksi. Sen havaittuani ilmoitin, että aamiainen tarjoillaankin Vaattunkikönkään laavulla. Eli ei muuta kuin eväsleipien tekoon. Haukkasimme sentään vähän hedelmiä ensi hätiin, ja ajelimme sitten parinkymmenen kilometrin päähän reittien lähtöportille. Valitsimme lyhyen ja helppokulkuisen Könkäänsaaren reitin. Hetken verran esteetöntä polkua kuljettuamme ylitimme Raudanjoen aika vaikuttavan näköistä riippusiltaa pitkin.

 


 

Sillalta näkymät olivat näin huikeat, ja könkään pauhu ja kohina oli korviahuumaava.

 


 

Lyhyellä matkalla oli hämmästyttävän paljon upeita näkymiä ja hyviä kuvauskohteita. Vai mitä sanotte näistä näkymistä?

 


 

Koska lähdimme aikaisin liikkeelle, ei laavulla ollut vielä ketään eikä savu noussut nuotiosta. No äkkiäkös me saimme nuotion roihuamaan (mies on vanha partiolainen). Rauhoituimme sitten tulta katselemaan ja luonnon ääniä kuuntelemaan. Oravakin kävi tekemässä tuttavuutta. Laavulla oli jopa tukeva pöytä, joten sinne olisi kyllä helposti kattanut vaikka minkälaisen tarjoilun. Oikein alkoi jo ajatus lentää… Ehkä ensi kesänä.

 


 

Meillä oli mukana lohirieskoja, pillimehuja ja termospullollinen kahvia, josta riitti kullekin toinenkin kuksallinen lämmikettä. Aamu oli aika kolea, joten kuuma juoma oli paikallaan. Onneksi huomasimme ottaa mukaan lampaantaljat peffanaluseksi.

 


 

Kun vieläkään ei kuulunut muita tulevaksi, käytimme tilaisuuden hyväksi viettämällä myös pienen musiikkituokion toivekonsertin muodossa. Muutaman Lappi-aiheisen kipaleen kännykästä soitettuamme alkoikin kuulua lähestyvien retkeilijöiden ääniä. Konsertti sai siis päättyä ja lähdimme kävelemään takaisin päin.

 


 

Vastaantulijoita oli nyt useita. Heidän retkensä oli vasta alkamassa, mutta meidän mukava retki oli jo finaalissa. Oli aika palata kotiin sopan keittoon. Retkestä jäi hyvä fiilis, vähän sellainen staycation-mieliala. Kuinka hienoja paikkoja ja kokemuksia täältä lähistöltä löytyykään, kun vain huomaa pysähtyä niitä katselemaan ja kokemaan.

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti