Päätös joulun
2024 vietosta Espanjassa syntyi jo vuosi aikaisemmin. Espanjassa olimme kyllä
jo aiemminkin muutaman joulun viettäneet, ja kunkin niistä jouluista mukaviksi
todenneet. Mitä lähemmäs joulua aika kului, sen paremmalta päätös tuntui. Vuoteen
oli mahtunut monenlaista, joten rauhoittuminen oli paikallaan. Toki joulusta
oli tulossa ihan erilainen kuin ikinä ennen elämässämme. Tätä ennen emme vielä
koskaan, missään, olleet viettäneet joulua ihan kahdestaan.
Ensin olivat
lapsuutemme joulut, sitten nuorena parina joulut vuorovuosin yhdessä joko omien
tai toisen vanhempien luona. Perheemme kasvettua, ja lastemme tultua joulupukkivaiheeseen
alkoi taas uusi käytäntö. Aloimme viettää joulut omassa kotona, yleensä
isovanhempien ja toisinaan myös joidenkin sisaruksistamme kera. Eräänä jouluna
kutsun joulunviettoomme saivat myös pari tyttäremme opiskelukaveria, joiden
koti oli kaukana Aasiassa, ja joille halusimme tarjota aidon suomalaisen joulun
kampuksella vietetyn joulun sijaan. Ikimuistoinen joulu sekin.
Vuosien
vieriessä ja väkimäärän kasvaessa on juhlapöytämme mittaa singutettu mitä nokkelimmin
viritelmin, kunnes muutama vuosi sitten teetimme täyspitkän lisäpöydän. Se pääsee
aina jouluaattona varastosta ”salin puolelle” varsinaisen pöydän jatkeeksi. Näin
koko laajentunut perhekunta mahtuu edelleenkin saman, pitkän pöydän äärelle. On
siinä muuten liinallakin mittaa! Viimeisimmät joulut (kuin juhannuksetkin) olemme
viettäneet onnellisesti neljässä polvessa, usein menossa mukana myös toiset
appivanhemmat. Kansallisuuksiakin löytyy joulu(- ja juhannus)pöytämme ääreltä nykyisin
yleensä ainakin kahta, toisinaan jopa kolmea tai neljää. Sanoisin, että ihan
desibelejä myöten sekametelisoppa, mutta niin rakas ja tärkeä soppa. Siitäkin
huolimatta, ja ehkä jopa siksi, oli aikamoista viettää nyt tämä täysin
erilainen joulu alusta loppuun täysin kahdestaan. Tästä se lähtee, poks.
Jouluaatto 2024
Tätä jouluaaton
aperitiivien poksautusta oli edeltänyt jouluaaton ainoa aikataulutettu osio,
eli joulurauhan julistus suorana lähetyksenä Suomen Turusta. Joulurauhan
julistus -lähetyksen aikana nautimme perinteisesti glögit ja joulutortut. Siitä
emme poikenneet tänäkään vuonna. Espanjalaisilla oli vielä normaali työpäivä,
joten joulurauhan julistuksen jälkeen meillä piipahti vielä yksi huonekaluliikkeen
asentaja viimeistelemässä erään toimituksen. Olin luvannut ottaa hänet vastaan
joko ennen tai jälkeen joulurauhan julistuksen, mutta sen aikana en luvannut avata
ovea. Hän tuli noin tunti joulurauhan julistuksen jälkeen. Vasta hänen poistuttuaan
kuului pihalta tuo poks. Ja sitten olikin jo pihan alkupalojen vuoro. Nautimme
ne juuri poksautetun samppanjan kera.

Suomen kodissa
olisi ollut tarjolla kalapöytä kaikilla herkuilla, mutta tällä kertaa valmistin
meille henkilökohtaiset kalavoittoiset ”kranssit”. Lautaselta löytyi
paikallista sardelliherkkua ’boquerones en vinagre’, kylmäsavulohta, mätiä, avokadoa,
punasipulia ja kapriksia sitruunan, oliiviöljyn ja tillin kera.

Aurinkorannikko
oli nimensä veroinen, joten kalakranssien jälkeen kutsui lepotuoli puoleensa.
Tartuin tilaisuuteen, ja kirjaan. Sovimme, että valmistamme tästä eteenpäin päivän
kattaukset sitä mukaa, kuin nälkä kasvaa. Nälän tunteen ilmaantumista edisti
kyllä oleellisesti uunista tulvivat tuoksut. Siellä muhi aamupäivällä
esivalmistelemani karjalanpaisti. Se tuoksui lapsuuteni jouluilta. Paisti
lisukkeineen saisi kuitenkin vielä odottaa, kunnes olimme valmiit päivän
pääaterialle. Siihen meni muutama tunti. Oli kyllä jotenkin ihanasti laiska ja
levollinen olo. Niin oli ollut myös koko joulunalusajan. Jouluaatonaatonkin, tuon perinteisesti
kiivaimman joulunvalmistelupäivän vietimme rennosti, tonttulakit päässä golfaten.
Vitsailimme tuon pelin aikana, että ”näin ne jouluvalmistelut etenevät, kyllä
on rankkaa”. Mutta nyt takaisin
jouluaaton pääruokaan.

Kun aurinko
alkoi painua vuorten taa, laitoin perunat kiehumaan ja pienet nokareet
porkkanalaatikkoa annosvuoissa uuniin. Lajivalinnoissa keskityimme todellakin olennaiseen,
joten meille riitti yksi pieni (350 g) paikallisen suomalaisen
catering-yrityksen (Picantti) valmistama porkkanalaatikko. Jaoin sen neljään nokareeseen,
joista kaksi nokaretta pääsi annosvuoissa uuniin aattona ja toiset kaksi
joulupäivänä. Siinä oli ihan riittävästi laatikoita. Päivän tähti oli karjalanpaisti,
joka oli ihan hävyttömän hyvää ja mureaa. Ihan vain muodon vuoksi olin ostanut muutaman
siivun kinkkua, joista kaksi siivua pääsi porkkanalaatikoiden mukana uuniin
lämpenemään. Tuunasin ihan perussinappia mm. hieman brandyllä. En viitsinyt
muutaman siivun takia omatekoista sinappia valmistaa. Ilmankin olisimme
pärjänneet, niin sitä kinkkua kuin tuunattua sinappia. Picantti oli valmistanut
myös ihan todella hyvää sienisalaattia, jota myös nautimme tässä yhteydessä.


Pääruoan
viiniksi valitsimme punaviinin, jonka olimme aiemmin samana vuonna saaneet paikalliselta
viinitilataustaiselta naapuriltamme lahjaksi. Olimme säästäneet sen johonkin sopivaan
hetkeen. Se hetki oli nyt.

Myös jälkiruokasettimme
yhdestä tärkeästä osasesta on kiittäminen eräitä (toisia) ystäviämme. Tapahtui
nimittäin niin, että ystäväpariskuntamme saapui rannikolle eri tahtisesti,
nainen ensin, ja mies muutamaa päivää myöhemmin. Aiemmin tulleen kanssa oli muistaakseni
yhteisellä sunnuntailounaalla tullut puheeksi mm. itse kunkin joulutraditiot.
Olin varmaan todennut, että Suomessa ostamme yleensä kerran vuodessa Hennessy-konjakkia,
ja nimenomaan joulun jälkiruokakahvien aveciksi, mutta että tänä vuonna saanee
brandy toimittaa sen virkaa. No, niinpä sitten oli tuon ystävämme vielä
Suomessa olevalle miehelle käynyt tietämättämme käsky tuoda meille
Helsinki-Vantaalta tuliaisina Hennessy-pullo. En meinannut silmiäni uskoa, kun he eräänä iltana luoksemme illallisetkoille tullessaan ojensivat meille kullanhohtoisen
paketin, joka sisälsi tuon joulukahviemme viimeistelijän. Hauskoja ja
huomaavaisia ystäviä meillä.

Kahvipöydän
makeudeksi olimme varanneet pienen rasiallisen suklaakonvehteja, koska konvehteja
meillä on aina jouluna. Tunnelmaa loivat osaltansa myös lukuisa määrä kynttilöitä ja muut
tunnelmavalot, sekä niin suomalainen kuin kansainvälinenkin joulumusiikki.
Pidämme molemmat kovasti musiikista, eikä ole myöskään joulua ilman musiikkia. Synkät
joululaulut skippaamme iloisesti. Ei käy meillä varpusta jouluaamuna…
Joulupäivä 2024
Joulupäivä
valkeni edelleen aurinkoisena, ja vielä jouluaattoakin lämpimämpänä. Sää oli
myös aika lailla tuuleton. Minä totesin joulupäivän sään olevan kuin
linnunmaitoa. Ei tosin aavistustakaan, mistä noin kummallinen vertaus tulee,
mutta jostakin olen senkin kuullut. Mies puolestaan luonnehti joulupäivän säätä
näin: ”Sanotahan notta että jos se on joulupäivänä sortsikeli, niin se on aika
hyvä ilima”. Siispä kunnon pitkälle rantakävelylle, ja sen jälkeen loppupäivämme
kuluikin omalla pihalla auringosta ja lämmöstä nauttien. Pihaosuuden skoolasimme
käyntiin edelliseltä päivältä jääneellä samppanjalla, jonka seuraksi pyöräytin
hetkessä tostadaleipäset, joille sipaisin parinlaista pateeta. Patee on yksi must-jouluruokalajeistani,
ja se tuli nautituksi nyt tässä kohti. Jaoimme näin muutamat kummallekin
tärkeimmät joulun maut tasaisesti koko joulun ajalle ripotellen.

Näiden jälkeen
menikin muutama tunti, ennen kuin maltoin mennä keittiöön tekemään varsin (ajallisesti)
mitättömät ruokavalmistelut. Uuniin lähti kolme pienehköä perunaa halkaistuina,
sekä viimeiset nokareet porkkanalaatikkoa annoskupeissaan.
Joulupäivän
pääateria oli kalaisa. Porkkanalaatikon ja paahdettujen perunoiden lisäksi
tarjolle päätyi lämminsavulohta, sinappisilliä sekä kirjolohenmätiä smetanan ja
punasipulin kera. Kerrassaan riittävä ja erinomaisen miellyttävä kokonaisuus. Jälkkäriksi
taas espressot avec Hennessy, tällä kertaa vain yhden kirsikkasuklaakonvehdin
kera.
Päivän
lukuosuus oli hoidettu tehokkaasti jo aiemmin päivänvalossa pihalla, joten ilta
kului sohvalla vaihtelevasti musiikkia kuunnellen ja tallenteita katsellen. Myöhemmin
illalla nautimme siellä samaisella sohvalla tallenteiden äärellä vielä joulutortut
ja glögitkin. En muuten syönyt koko joulun aikana kuin vain kolme joulutorttua,
harvinaista sekin. Ja hyvä niin.
Tapanina oli jo
uudet kujeet, ja ruoaksi pastaa, kuten yleensä Suomessakin. Kaksi päivää joulua
on ihan riittävä määrä. Tällä kertaa joulumme oli tällainen. Nyt onkin paha
sanoa, kumpi joulu oikeasti olikaan rennoin joulu ikinä, tämä vuonna 2018
koettu, josta kirjoitin aikoinaan näin: Rennoin jouluaatto ikinä , vaiko tämä juuri eletty. Molempi parempi.
Tämä postaus keskittyi nyt fiilistelyn ohella joulun herkkuihin. Oman lukunsa ansaitsisivat myös kaikki upeat, toisinaan jopa spektaakkelimaiset jouluvaloasetelmat, joita joka puolella kaupunkia (ja kaupunkeja) on ihailtavana, valtavista joulukukkaistutuksista puhumattakaan. Lisään tähän loppuun oman taloyhteisömme pihan upean joulupuun, jonka puutarhurimme vuosittain koristelevat. Jouluna 2024 se näytti tältä. Oi sitä hetkeä, kun sen valot ensimmäistä kertaa syttyivät. Se tapahtuu aina joulukuun alussa.
Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. suoritimme tämän joulupuun äärellä naapureiden kanssa juhlallisen lipunnoston Lippulaulun ja cavan kera. Olihan kyseessä Suomen itsenäisyyspäivä. Samalle päivälle osuu Espanjan perustuslain päivä, joten salkoihin nousivat Suomen lipun lisäksi myös Espanjan ja Andalusian liput, jotka kaikki saavat liehua saloissaan aina loppiaiseen asti.