Tästä se lähtee, parsakausi!

Kevään ensimmäinen parsa-annos on nyt nautittu.  Maltoin odottaa, kunnes kauppaan saapui parsakuorma Espanjasta.  Mitä pidemmälle parsakausi etenee, sen lähempää Suomea tulee parsoja syötäväksemme. Kotimaiset parsat ovat tietysti ihan parhaita, mutta niiden kausi on valitettavan lyhyt ja täällä pohjoisessa suorastaan olematon. Onneksi kuitenkin tännekin kauppoihin eksyy kesällä muutama kotimainen parsapuntti, mutta joskus pitää olla todella nopea, että ehtii sellaisen itselleen napata. Niitä odotellessa nämä espanjalaiset parsat maistuivat vallan ihanilta. Kauden ensimmäinen parsa-annos on muutoinkin aina herkkä hetki, jolloin jokaisesta suupalasta nautitaan antaumuksella. Tämän kauden ensimmäinen parsa-annokseni oli hyvin klassinen. Näillä oli hyvä lähteä liikkeelle.

Nämä parsat kulkivat mukanamme vielä pienen lisämatkan Rovaniemeltä Pyhätunturille, missä ne pääsivät perjantaiherkkumme päätähdiksi. Tuon lisämatkan ne kulkivat kääriytyneinä kylmän kosteaan keittiöpyyhkeeseen. Jos en käytä parsoja heti, poistan ne pakkauksestaan ja katkon nippua kiristävät kuminauhat. Kastelen keittiöpyyhkeen kylmällä vedellä ja käärin parsat hellästi märkään pyyhkeeseen nyytiksi. Kotona laitan tämän nyytin aina kylmäkaappiin, mutta nyt nyytti pääsi matkan ajaksi kylmälaukkuun. Tämä käsittely antaa muutaman päivän lisäaikaa parsojen käytölle, joskaan niitä ei kannata ostaa liian aikaisin muutoin kuin silloin, jos ei lähempänä parsojen käyttöpäivää kerta kaikkiaan ehdi kauppaan.

Kotimaisia parsoja en kuori koskaan, niille riittää pelkkä huuhtelu. Ulkomaiset parsat kuorin leikkuulautaa vasten huolimattomasti nupun alta. Tämän teen kylläkin vain Suomessa. Espanjassa ollessani espanjalaiset parsat ovat "kotimaisia", ja läheltä nopeasti kauppaan saatettuja. Valikoin kaupasta aina sellaisen parsanipun, jossa on kauneimmat, supussa olevat nuput. Parsojen puiseva tyviosa ei tunnu annoksessa mukavalta, joten se on aina syytä katkaista pois. Mutta ei veitsellä! Ei ole yleispätevää cm-määrää, mistä kohtaa puiseva osa alkaa, eikä veitsikään sitä tiedä. Sen sijaan parsa itse tietää, mistä se haluaa katketa. Niinpä katkaisen tyvet pitämällä kiinni parsan kummastakin päästä, ja taivutan varovasti, jolloin parsa katkeaa juuri oikeasta kohdasta.

Kuvassa yhden hengen annos.

2 hengen parsa-annokseen tarvitset:

1 nippu vihreää parsaa

hyvää oliiviöljyä (minulla Terra Creta)

suolaa

mustapippuria

2 keitettyä (4 min.) kananmunaa

200 g kylmäsavulohta

½ pkt (=100 g) fetaa

puolikas sitruuna

(valkosipulipatonkia)

Parsat valmistan useimmiten uunissa paahtamalla. Toisinaan pyörittelen parsoja muutaman minuutin pannulla. Kesäisin parsat valmistuvat grillissä. Vielä on kesään matkaa, joten nämä parsat paahdoin uunissa. Yllä kerrotun alkukäsittelyn jälkeen laitoin parsat uunipellille leivinpaperin päälle. Lorautin niille hieman oliiviöljyä, ja pyörittelin parsoja, jotta kaikki pinnat saivat öljyä. Mausteeksi riittää suola ja pippuri myllystä. Paahdoin parsoja 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

Kun parsat olivat paahtuneet, asettelin ne lautasille ja levitin pienityt kylmäsavulohiviipaleet parsojen varsien päälle. Lohen päälle murustelin fetaa.  Lorautin annoksille kastikkeeksi hieman oliiviöljyä ja pyöräytin myllystä pippuria. Lisäsin lautasille neljänneksen sitruunasta, josta oli kiva itse lisätä sitruunanmehua annoksen päälle. Laitoin lautasille myös halkaistut kananmunat.

Oi mitä herkkua nämä olivatkaan! Tämä olisi pikkuisen pienemmällä annoskoolla mitä mainioin alkuruoka, mutta meillä tämä toimi ihan itsenäisenä ateriana. Jotta ateria olisi vielä ruokaisampi, nappasin pakasteesta esipaistetun valkosipulipatongin ja paistoin sen uunissa tämän parsaherkun lisukkeeksi. Patonki paistui kätevästi yhtä aikaa parsojen kanssa.

Mitäpä tähän enää muuta olisi kaivannutkaan, kuin lasillisen Rieslingiä. Sitä meillä löytyy yleensä aina jääkaapista, joten sekin puoli onnistui kätevästi. Tämänkertainen valkoviini oli nimeltään Deep Roots, joka on hyväksi havaittuna vieraillut ruokapöydässämme ennenkin, esimerkiksi tässä Blogi 1 vuotta –postauksessani.

Näillä eväin käynnistyi rentouttava ja muutenkin mukava mökkiviikonloppu, joka vielä jatkuu iltaan saakka. Mies lähti hiihtelemään. Minä lähden tämän jutun julkaistuani pihalle istuskelemaan. Asettaudun siellä istumaan lampaantaljan päälle, nenä kohti aurinkoa ja alan lukea hyvää kirjaa. Nautitaan siis vielä tästäkin vapaapäivästä, niin siellä kuin täälläkin! Mukavaa sunnuntaita, ja kiitos kun vierailit blogissani!

Tähdekokin Limoncello-banaaniunelma

Pitkästä aikaa tein ihan oikeaa jälkiruokaa, vaikken ollut sitä etukäteen suunnitellutkaan. Yleensä kuittaan jälkiruoat espressolla, jos silläkään. Eli kun nyt kerrankin tein jälkiruokaa, niin onhan siitä täällä blogissanikin mainittava. Rasti seinään siis! Tein nämä banaaniunelmat tosin jo viime sunnuntaina hyvän aasialaistyyppisen broileriaterian jälkkäriksi. Minusta banaanipohjainen jälkiruoka toimii hyvin sellaisen aterian päätökseksi. Vaikka, ei tämä jälkiruoka mitenkään erityisen aasialainen ollutkaan. Joka tapauksessa se oli ihan superhyvää. Espresson ja Limoncello-pikarillisen kanssa vieläkin parempaa.

Käykö sinulle koskaan näin, että banaanit pääsevät tummumaan? Yritän aina parhaani mukaan välttyä tältä, mutta joskus käy niin, että banaanit alkavat näyttää kaikkea muuta kuin herkullisilta.

Pari tummunutta banaania, ja muutama muu raaka-aine...

Banaanien lisäksi myös sitruuna oli elämänsä ehtoopuolella. Kuten kuvasta näkyy, olin puristanut siitä jo pariin otteeseen mehuja johonkin ateriaan. Sitruunalla, kuten banaaneillakin oli vielä annettavaa. Samoin kuvan jäätelöpaketissa oli jäljellä enää vain kaksi lusikallista, mutta ne olivat ihan riittävät lusikalliset tähän herkkuun. Mantelirouhe oli jäänyt tähteeksi tästä katkarapulohesta.

Pätsyn uunibanaanit

(2:lle)

voita (astian voiteluun)

2 banaania (tummuneet kelpaavat hyvin)

½ (vajaa puolikaskin riittää) sitruunan mehua

loraus Limoncelloa

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

mantelirouhetta

2 ruokalusikallista jäätelöä (tässä Sitruuna & marenki -jäätelöä)

Voitele annosvuoat voilla. Kuori banaanit ja halkaise ne. Asettele halkaistut banaanit (tai niiden palaset) vuoan pohjalle.

Purista päälle sitruunan mehua. Lorauta sekaan pikkuisen Limoncelloa (tai vaikka appelsiinimehua) ja hunajaa. Ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 225 C-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Viimeistele annokset  lusikallisella jäätelöä.

Nami nam! Tämä oli yhtä aikaa makea ja raikas jälkiruoka. Ja kun mukana oli jumalten juomaa, eli Limoncelloa, oli tämä jälkiruoka jopa jumalaista. Ajatella, mitä herkkuja syntyykään kovin vaatimattomista raaka-aineista. Korjattakoon heti, että Limoncello ei ole vaatimatonta, eikä edes elämänsä ehtoopuolella olevaa. Se on kuitenkin juoma, jota meiltä löytyy yleensä aina, vaikka sen nauttiminen rajoittuukin erikoishetkiin. Harvemmin käytän sitä ruoanlaittoon.

Oikein mukavaa viikonloppua! Ja kiva kun löysit blogiini!

Aasialaistyyppinen broileri-linssikastike tuo hyvän olon

Sunnuntaina tuli oikein kunnon inkiväärin himo. Ehkä se on elimistön tapa kertoa, että nyt tarvitaan jotain todella terveellistä ja raikastavaa. Nimenomaan raikas olo minulle tulee aina inkivääriä syötyäni. Tuoretta inkivääriä ei meiltä siihen hätään löytynyt, mutta tahnaversiota oli kylläkin vielä purkissa jäljellä. Se sai kelvata. Olin ajatellut tehdä broileriruokaa tavalla tai toisella, mutta tämän himon myötä sain idean kokeilla aasialaistyyppistä lähestymistä broileriin. Tällaista siitä sitten tuli.

Broilerin fileitä olin ostanut ihan tarkoituksella, ja hetken kaappien sisältöä tutkailtuani löysin sieltä ihan mahtavat kaverit broilerille.

Broileri-linssikastike

(4:lle)

öljyä

4 broilerin fileetä (nämä olivat valmiiksi yrttimaustettuja)

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

3 tl currytahnaa (vihreää)

2 tl inkivääritahnaa

2 punaista chiliä (tuoreita)

1 keltainen paprika (ihan sama minkä värinen)

3 rkl soijaa

1 tlk kookosmaitoa

1 pkt vihreitä kypsiä linssejä (GoGreen)

ruohosipulia

persiljaa

Suikaloi broileri ja silppua sipulit. Pese chilit ja paprika. Silppua chili ja paloittele paprika. Valuta ja huuhtele linssit ja silppua yrtit. Alkuvalmistelut on nyt tehty.

Kuumenna pannu ja lorauta sinne öljyä. Paista broilerisuikaleita muutama minuutti ja lisää sipulit. Jatka paistamista, mutta pienennä lämpöä, että valkosipuli ei pala.

Lisää curry- ja inkivääritahnat sekä chilit, paprikat ja soija. Lisää myös kookosmaito ja anna kastikkeen kiehua muutama minuutti. Lisää sitten linssit ja kiehuttele vielä pari minuuttia. Tarkista maku ja lisää yrtit.

Basmatiriisi sopii erinomaisen hyvin tämän broileri-linssikastikkeen seuraksi. Asettelin riisit lautaselle renkaaksi, jolloin keskelle jäi kastiketta varten ”kuppi”.  Siitä oli hyvä dipata kastiketta riisin matkaan, eikä annos levinnyt lautaselle, kuten monesti riisin ja kastikkeen kanssa käy.

Tästä satsista riittää hyvin neljälle. Meitä oli vain kaksi, joten pakkasin loput ateriasta mikroastioihin töihin mukaan otettavaksi. Hyvältä maistui vielä seuraavanakin päivänä, ja oli aikaa säästävää, kun lounas oli jo mukana. Ja vieläpä hyvä lounas.

  

Uuniranumix ja Jallu-rosépippurikastike - poron namit seuralaiset

Lauantai on viikon paras päivä. Viime lauantaina tuntui erityisen mukavalta viettää kotipäivää, olihan takana superkiireinen viikko pitkine työpäivineen. Helsingissäkin ehdin viikolla piipahtaa. Vaikka sielläkin pysyimme hyvässä ruoassa, tuntui tämänkertainen lauantaiateria vähintään yhtä nautittavalta. Bonuksena vielä se, että ei tarvinnut lähteä minnekään. Oli lupa vain oleskella kotona mukavasti, pukukoodina kotitrikoot ja villasukat.

Päivän kruunasi hyvillä mielin valmistettu ateria, joka oli tuohon hetkeen ihan täydellinen. Olin aamulla ottanut pakastimesta poron sisäfileen sulamaan. Paistoin fileen ja valmistin sen seuraksi uunipellillisen rapeita bataatti- ja perunaranskalaisia, paahdettuja parsakaalia sekä Jallu-rosépippurikastiketta. Enpä osaa sanoa, mikä aterian osa maistui parhaalta. Ehkä ne olivatkin yhdessä parasta.

Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen koko ateria valmistui samassa ajassa, kuin minkä ajan ranumix oli uunissa. Otin sulaneen poron sisäfileen huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen, kuin aloin valmistella muita raaka-aineita, mm. yhtä pienehköä bataattia ja kahta korkeintaan keskikokoista Rosamunda-perunaa.

Kuorin bataatin ja perunat, ja suikaloin ne krouveiksi suikaleiksi. Yleensä jätän hyvin pestyihin uuniperunoihin kuoret, mutta tämänkertaisten perunoiden kuori ei miellyttänyt silmääni, ja kauniimpia ranskalaisia tuli tällä kertaa kuorettomista perunoista. Laitoin suikaleet kulhoon kylmään veteen, ja annoin niiden olla siinä sen aikaa, kun valmistelin muutkin ainekset.

Poistin porosta kalvot ja maustoin fileen suolalla ja pippurilla. Jätin sen huoneenlämpöön odottamaan pannulle pääsyä. Rouhin myös rosépippurit morttelissa, johon ne saivat jäädä odottamaan kastikkeeseen pääsyä.

Pesin ja paloittelin parsakaalin. Laitoin pienityn parsakaalin kulhoon, johon lorautin sekä tavallista, hyvää oliiviöljyä, että valkosipuli-chilimaustettua oliiviöljyä. Pyöräytin sekaan muutaman kierroksen suola- ja pippurimyllystä. Pyörittelin parsakaaleja kulhossa niin, että kaikki pinnat saivat osansa sekä öljystä että mausteista. Levitin maustetut parsakaalit voidellulle vuoalle.

Valutin bataatti- ja perunasuikaleista veden pois, ja kaadoin suikaleet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Taputtelin ne pyyhkeellä kunnolla kuiviksi.

Kuivasin myös kulhon, ja kaadoin suikaleet sinne takaisin. Lorautin niiden päälle oliiviöljyä ja valkosipuli-chiliöljyä, sekä maustoin suolalla ja pippurilla. Bataatti on sellaisenaan makuuni liian makeaa, mutta esim. chiliöljy taittaa liian makeuden, maustaen bataattiranskalaiset ihan mielettömän hyvän makuisiksi. Korvasin osan bataattiranskalaisista perunoilla, joka osaltaan vähensi makeutta. Sekoittelin suikaleita kulhossa, jotta öljy ja mausteet tarttuisivat niihin kauttaaltaan.

Kaadoin maustetut suikaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ranskalaisista tulee rapeita, elleivät ne kosketa toisiaan. Vink, vink, levittele ne siis väljästi! Pyöräytin suikaleiden päälle vielä kevyen kerroksen suolamyllystä. Parsakaalitkin olivat menossa uuniin, joten säädin uunin 200 C-asteiselle kiertoilma-asennolle, jolloin kasviksia oli helppo paistaa kahdessa tasossa.  Tällä tavalla kaikki uuniin menevät ainekset saivat olla väljästi pellillään tai vuoassaan. Bataatti- ja perunaranskalaiset olivat uunissa n. 30-35 minuuttia. Käänsin ranskalaiset ympäri puolivälissä paistoa.

Kun ranskalaiset olivat olleet uunissa 15 minuuttia, lisäsin uuniin parsakaalit. Niille riittää 15-20 minuutin paistoaika.

Sitten olikin aika paistaa poron sisäfilee. Kuumensin pannun, ja paistoin fileetä voissa n. 2 minuuttia/puoli, jossa ajassa se sai kauniin värin pintaansa. Käärin paistetun fileen (ja pari irtonaista pienempää lihanpalaa) folioon, jonka laitoin uunissa lämmitetylle lautaselle odottamaan fileen leikkausta ja annostelua.

Kun liha oli foliossa pötköttelemässä, kaadoin pannulle Jallua (Jaloviinaa). Ilman välipesua juurikin sille samalle pannulle, missä paistoin poronfileen. Näin sain kaikki kullanarvoiset maut talteen. Jallu alkoi poreilla hetkessä. Kiehuttelin sitä pari minuuttia, samalla pannusta kaikki maut lastalla mukaan rapsutellen.

Lisäsin rosépippurit ja kerman sekä murensin joukkoon n. ¼ kasvisliemikuutiosta. Kiehuttelin muutaman minuutin, kunnes kastike oli sopivan paksua. Maustoin suolalla ja pippurilla. Tarkistin maun, ja lisäsin vielä aavistuksen suolaa. Aina pitää muistaa maistaa! Valmiin kastikkeen kaadoin kastikekannuun, josta sitä oli pöydässä helppo lisätä annokseen.

Perunat ja parsakaalit olivatkin nyt kypsät. Samoin poro oli vetäytynyt tarpeeksi foliokääreessään ja oli aika leikata se paksuhkoiksi viipaleiksi. Kaikki aterian osaset valmistuivat siis juuri sopivasti ja oli aika kasata annokset.

Ihanan rapeita bataatti- ja perunaranskalaisia!

Nyt tuli kyllä sellaista settiä, että voi herttinen sentään! Se teki lauantain ja lepopäivän vieläkin paremmaksi. Hyvään poroannokseen kuuluu itseoikeutetusti myös snapsi, ja mieluiten huurteisista lasista. Toisinaan vain unohdamme koko snapsin, kun snapsilasi on pakasteessa poissa silmistä, ja hyvä ruoka vie kaiken huomion. No nyt oli snapsilasit jo hyvissä ajoin pöydällä valmiina, ettei vain unohdus pääse tällä kertaa käymään.

 

Näiden herkkujen loihtimiseen ei kummoisia reseptejä tarvita. Työvaiheet tuli kerrottua jo tuolla ylempänä, mutta kirjaan tähän vielä tiivistelmän tarvittavista raaka-aineista. Näistä määristä tuli herkkuateria kahdelle.

Bataatti- ja perunaranskalaiset

1 ”pieni” bataatti (suht isojahan ne kaikki ovat)

2 keskikokoista Rosamunda-perunaa

oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Paahdetut parsakaalit

1 parsakaali

oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Poron sisäfilee

poron sisäfilee (en punninnut, otin pakkasesta)

voita

suolaa

mustapippuria

Jallu-rosépippuri-kermakastike

pannulla olevat poron paistotähteet

½ dl Jaloviinaa

2 rkl rosépippuria

2 dl kuohukermaa

¼ kasvisliemikuutio

suolaa

mustapippuria

No niin, tässähän se taas nähdään, että olen varsinainen suola- ja pippurinainen! Voitaneenkin todeta, että mieheltä saamani lahja, josta kerron tässä linkissä, oli aivan täydellinen lahja minulle.  Niin se vain on, että mitä enemmän kokkaan, sen vähemmän tarvitsen muita mausteita kuin suola ja pippuri. Toki tietyt ruoat vaativat paprikansa, chilinsä ja yrttinsä. Aasiaan päivän vivahtavat ruoat vaativat puolestaan myös omat currynsa, inkiväärinsä jne. Yleisesti kuitenkin monesti riittää pelkkä suola ja pippuri, kunhan vain raaka-aineet ovat muutoin hyvät.

Onneksi tein ranskalaisia ihan reilusti. Kastike(kin) oli nimittäin niin älyttömän hyvää, että jäljelle jääneillä ranskalaisilla oli ihanaa dippailla kastikekannun reunoilta viimeisetkin kastikkeet suuhun talteen. Näin silläkin uhalla, että tiedän niiden olevan vain hetken huulilla, mutta ikuisuuden vyötäröllä. Päätin kuitenkin miettiä sitä asiaa vasta nyt arkena. Illalla teenkin taas eräänlaista kasviskeittoa.