tiistai 26. maaliskuuta 2019

Uuniranumix ja Jallu-rosépippurikastike - poron namit seuralaiset


Lauantai on viikon paras päivä. Viime lauantaina tuntui erityisen mukavalta viettää kotipäivää, olihan takana superkiireinen viikko pitkine työpäivineen. Helsingissäkin ehdin viikolla piipahtaa. Vaikka sielläkin pysyimme hyvässä ruoassa, tuntui tämänkertainen lauantaiateria vähintään yhtä nautittavalta. Bonuksena vielä se, että ei tarvinnut lähteä minnekään. Oli lupa vain oleskella kotona mukavasti, pukukoodina kotitrikoot ja villasukat.

Päivän kruunasi hyvillä mielin valmistettu ateria, joka oli tuohon hetkeen ihan täydellinen. Olin aamulla ottanut pakastimesta poron sisäfileen sulamaan. Paistoin fileen ja valmistin sen seuraksi uunipellillisen rapeita bataatti- ja perunaranskalaisia, paahdettuja parsakaalia sekä Jallu-rosépippurikastiketta. Enpä osaa sanoa, mikä aterian osa maistui parhaalta. Ehkä ne olivatkin yhdessä parasta.




Pienten alkuvalmisteluiden jälkeen koko ateria valmistui samassa ajassa, kuin minkä ajan ranumix oli uunissa. Otin sulaneen poron sisäfileen huoneenlämpöön noin puolta tuntia ennen, kuin aloin valmistella muita raaka-aineita, mm. yhtä pienehköä bataattia ja kahta korkeintaan keskikokoista Rosamunda-perunaa.




Kuorin bataatin ja perunat, ja suikaloin ne krouveiksi suikaleiksi. Yleensä jätän hyvin pestyihin uuniperunoihin kuoret, mutta tämänkertaisten perunoiden kuori ei miellyttänyt silmääni, ja kauniimpia ranskalaisia tuli tällä kertaa kuorettomista perunoista. Laitoin suikaleet kulhoon kylmään veteen, ja annoin niiden olla siinä sen aikaa, kun valmistelin muutkin ainekset.




Poistin porosta kalvot ja maustoin fileen suolalla ja pippurilla. Jätin sen huoneenlämpöön odottamaan pannulle pääsyä. Rouhin myös rosépippurit morttelissa, johon ne saivat jäädä odottamaan kastikkeeseen pääsyä.




Pesin ja paloittelin parsakaalin. Laitoin pienityn parsakaalin kulhoon, johon lorautin sekä tavallista, hyvää oliiviöljyä, että valkosipuli-chilimaustettua oliiviöljyä. Pyöräytin sekaan muutaman kierroksen suola- ja pippurimyllystä. Pyörittelin parsakaaleja kulhossa niin, että kaikki pinnat saivat osansa sekä öljystä että mausteista. Levitin maustetut parsakaalit voidellulle vuoalle.




Valutin bataatti- ja perunasuikaleista veden pois, ja kaadoin suikaleet puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Taputtelin ne pyyhkeellä kunnolla kuiviksi.




Kuivasin myös kulhon, ja kaadoin suikaleet sinne takaisin. Lorautin niiden päälle oliiviöljyä ja valkosipuli-chiliöljyä, sekä maustoin suolalla ja pippurilla. Bataatti on sellaisenaan makuuni liian makeaa, mutta esim. chiliöljy taittaa liian makeuden, maustaen bataattiranskalaiset ihan mielettömän hyvän makuisiksi. Korvasin osan bataattiranskalaisista perunoilla, joka osaltaan vähensi makeutta. Sekoittelin suikaleita kulhossa, jotta öljy ja mausteet tarttuisivat niihin kauttaaltaan.




Kaadoin maustetut suikaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Ranskalaisista tulee rapeita, elleivät ne kosketa toisiaan. Vink, vink, levittele ne siis väljästi! Pyöräytin suikaleiden päälle vielä kevyen kerroksen suolamyllystä. Parsakaalitkin olivat menossa uuniin, joten säädin uunin 200 C-asteiselle kiertoilma-asennolle, jolloin kasviksia oli helppo paistaa kahdessa tasossa.  Tällä tavalla kaikki uuniin menevät ainekset saivat olla väljästi pellillään tai vuoassaan. Bataatti- ja perunaranskalaiset olivat uunissa n. 30-35 minuuttia. Käänsin ranskalaiset ympäri puolivälissä paistoa.




Kun ranskalaiset olivat olleet uunissa 15 minuuttia, lisäsin uuniin parsakaalit. Niille riittää 15-20 minuutin paistoaika.

Sitten olikin aika paistaa poron sisäfilee. Kuumensin pannun, ja paistoin fileetä voissa n. 2 minuuttia/puoli, jossa ajassa se sai kauniin värin pintaansa. Käärin paistetun fileen (ja pari irtonaista pienempää lihanpalaa) folioon, jonka laitoin uunissa lämmitetylle lautaselle odottamaan fileen leikkausta ja annostelua.




Kun liha oli foliossa pötköttelemässä, kaadoin pannulle Jallua (Jaloviinaa). Ilman välipesua juurikin sille samalle pannulle, missä paistoin poronfileen. Näin sain kaikki kullanarvoiset maut talteen. Jallu alkoi poreilla hetkessä. Kiehuttelin sitä pari minuuttia, samalla pannusta kaikki maut lastalla mukaan rapsutellen.




Lisäsin rosépippurit ja kerman sekä murensin joukkoon n. ¼ kasvisliemikuutiosta. Kiehuttelin muutaman minuutin, kunnes kastike oli sopivan paksua. Maustoin suolalla ja pippurilla. Tarkistin maun, ja lisäsin vielä aavistuksen suolaa. Aina pitää muistaa maistaa! Valmiin kastikkeen kaadoin kastikekannuun, josta sitä oli pöydässä helppo lisätä annokseen.




Perunat ja parsakaalit olivatkin nyt kypsät. Samoin poro oli vetäytynyt tarpeeksi foliokääreessään ja oli aika leikata se paksuhkoiksi viipaleiksi. Kaikki aterian osaset valmistuivat siis juuri sopivasti ja oli aika kasata annokset.


Ihanan rapeita bataatti- ja perunaranskalaisia!





Nyt tuli kyllä sellaista settiä, että voi herttinen sentään! Se teki lauantain ja lepopäivän vieläkin paremmaksi. Hyvään poroannokseen kuuluu itseoikeutetusti myös snapsi, ja mieluiten huurteisista lasista. Toisinaan vain unohdamme koko snapsin, kun snapsilasi on pakasteessa poissa silmistä, ja hyvä ruoka vie kaiken huomion. No nyt oli snapsilasit jo hyvissä ajoin pöydällä valmiina, ettei vain unohdus pääse tällä kertaa käymään.



 
Näiden herkkujen loihtimiseen ei kummoisia reseptejä tarvita. Työvaiheet tuli kerrottua jo tuolla ylempänä, mutta kirjaan tähän vielä tiivistelmän tarvittavista raaka-aineista. Näistä määristä tuli herkkuateria kahdelle.

Bataatti- ja perunaranskalaiset


1 ”pieni” bataatti (suht isojahan ne kaikki ovat)
2 keskikokoista Rosamunda-perunaa
oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä
suolaa
mustapippuria


Paahdetut parsakaalit


1 parsakaali
oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chilioliiviöljyä
suolaa
mustapippuria


Poron sisäfilee


poron sisäfilee (en punninnut, otin pakkasesta)
voita
suolaa
mustapippuria


Jallu-rosépippuri-kermakastike


pannulla olevat poron paistotähteet
½ dl Jaloviinaa
2 rkl rosépippuria
2 dl kuohukermaa
¼ kasvisliemikuutio
suolaa
mustapippuria


No niin, tässähän se taas nähdään, että olen varsinainen suola- ja pippurinainen! Voitaneenkin todeta, että mieheltä saamani lahja, josta kerron tässä linkissä, oli aivan täydellinen lahja minulle.  Niin se vain on, että mitä enemmän kokkaan, sen vähemmän tarvitsen muita mausteita kuin suola ja pippuri. Toki tietyt ruoat vaativat paprikansa, chilinsä ja yrttinsä. Aasiaan päivän vivahtavat ruoat vaativat puolestaan myös omat currynsa, inkiväärinsä jne. Yleisesti kuitenkin monesti riittää pelkkä suola ja pippuri, kunhan vain raaka-aineet ovat muutoin hyvät.




Onneksi tein ranskalaisia ihan reilusti. Kastike(kin) oli nimittäin niin älyttömän hyvää, että jäljelle jääneillä ranskalaisilla oli ihanaa dippailla kastikekannun reunoilta viimeisetkin kastikkeet suuhun talteen. Näin silläkin uhalla, että tiedän niiden olevan vain hetken huulilla, mutta ikuisuuden vyötäröllä. Päätin kuitenkin miettiä sitä asiaa vasta nyt arkena. Illalla teenkin taas eräänlaista kasviskeittoa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti