Pitkästä aikaa tein ihan oikeaa jälkiruokaa, vaikken ollut
sitä etukäteen suunnitellutkaan. Yleensä kuittaan jälkiruoat espressolla, jos
silläkään. Eli kun nyt kerrankin tein jälkiruokaa, niin onhan siitä täällä blogissanikin
mainittava. Rasti seinään siis! Tein nämä banaaniunelmat tosin jo viime
sunnuntaina hyvän aasialaistyyppisen broileriaterian jälkkäriksi. Minusta banaanipohjainen
jälkiruoka toimii hyvin sellaisen aterian päätökseksi. Vaikka, ei tämä
jälkiruoka mitenkään erityisen aasialainen ollutkaan. Joka tapauksessa se oli ihan superhyvää. Espresson ja Limoncello-pikarillisen kanssa vieläkin parempaa.
Käykö sinulle koskaan näin, että banaanit pääsevät
tummumaan? Yritän aina parhaani mukaan välttyä tältä, mutta joskus käy niin,
että banaanit alkavat näyttää kaikkea muuta kuin herkullisilta.
Pari tummunutta banaania, ja muutama muu raaka-aine... |
Banaanien lisäksi myös sitruuna oli elämänsä ehtoopuolella.
Kuten kuvasta näkyy, olin puristanut siitä jo pariin otteeseen mehuja johonkin
ateriaan. Sitruunalla, kuten banaaneillakin oli vielä annettavaa. Samoin kuvan jäätelöpaketissa
oli jäljellä enää vain kaksi lusikallista, mutta ne olivat ihan riittävät
lusikalliset tähän herkkuun. Mantelirouhe oli jäänyt tähteeksi tästä katkarapulohesta.
Pätsyn uunibanaanit
(2:lle)
voita (astian voiteluun)
2 banaania (tummuneet kelpaavat hyvin)
½ (vajaa puolikaskin riittää) sitruunan mehua
loraus Limoncelloa
1-2 rkl juoksevaa hunajaa
mantelirouhetta
2 ruokalusikallista jäätelöä (tässä Sitruuna & marenki
-jäätelöä)
Voitele annosvuoat voilla. Kuori banaanit ja halkaise ne.
Asettele halkaistut banaanit (tai niiden palaset) vuoan pohjalle.
Purista
päälle sitruunan mehua. Lorauta sekaan pikkuisen Limoncelloa (tai vaikka appelsiinimehua)
ja hunajaa. Ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 225 C-asteisessa uunissa
20 minuuttia. Viimeistele annokset lusikallisella jäätelöä.
Nami nam! Tämä oli yhtä aikaa makea ja raikas jälkiruoka. Ja
kun mukana oli jumalten juomaa, eli Limoncelloa, oli tämä jälkiruoka jopa
jumalaista. Ajatella, mitä herkkuja syntyykään kovin vaatimattomista raaka-aineista.
Korjattakoon heti, että Limoncello ei ole vaatimatonta, eikä edes elämänsä
ehtoopuolella olevaa. Se on kuitenkin juoma, jota meiltä löytyy yleensä aina, vaikka sen nauttiminen rajoittuukin erikoishetkiin. Harvemmin käytän sitä ruoanlaittoon.
Oikein mukavaa viikonloppua! Ja kiva kun löysit blogiini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti