Masi viinitasting ja illallinen Roka Kitchen & Wine Barissa

Alkuviikon piristyksenä oli mukava viinitasting ja illallinen Roka Kitchen & Wine Barissa osoitteessa Koskikatu 8, Rovaniemi. Vaikka virallinen osoite näyttääkin olevan Koskikadun puolella, itse miellän Rokan viinibaarin yhdeksi Valtakadun häkellyttävän hyvistä ravintoloista. Koskikadulla tai Valtakadulla, sama se, joka tapauksessa näiden katujen risteyskohdassa saimme tällä kertaa nauttia italialaisen Masi-viinitalon viineistä yhdistettyinä hyvin valittuun illalliskokonaisuuteen. Ja kun pöytäseurueemme koostui leppoisalla tuulella olevista hassunhauskoista ystävistämme, oli lupeissa kaikin puolin antoisa ilta.

 

Tastingin piti Masin viinitalon vientipäällikkö Massimiliano Dalla Fior. Komea nimi muutenkin pätevällä kaverilla. On aina mielenkiintoista kuulla asiantuntevia tarinoita viinien takaa. Esityskieli oli englanti, ja Winestaten ja Rokan edustajat käänsivät mieluusti suomeksi, jos epäilivät, että jokin ei mennyt kuulijoille perille. 

Tässä Masi-viinien pohjustussanat suoraan winestate.fi -sivustolta lainaten:

”Boscainin perheen 1770-luvulla Valpolicellasta ostama pieni viinitila on kasvanut kansainvälisesti menestyneeksi  Pohjois-Italian Veneton lähettilääksi. Yhä perheomisteinen viinitalo on ollut vuosia edelläkävijä viininvalmistuksessa kehittäen mm. Appaxximento- sekä Ripasso -menetelmät, jotka sittemmin ovat muodostuneet järkkymättömäksi osaksi Pohjois-Italialaista viininvalmistusta.”

Illan viineistä ensimmäisenä saimme maistaa kauniin vaaleanpunaista prosecco-tyylistä kuohuviiniä Masi Moxxé Pinot Grigio Rosé Brut 2018, joka oli valmistettu Veneton alueen perinteisistä lajikkeista. Sillä oli hyvä skoolata ilta käyntiin. Simsalabim! Niin meillä on tapana sanoa maljoja nostaessamme. Pian pöytiin tuotiinkin jo talon aina niin hyvää focacciaa.

Illallisen ruokapuolen aloitti Punajuuricarpaccio ja vuohenjuustoa, ruokajuomana Serego Alighieri Possessioni Bianco 2018 valkoviiniä. Viini jakoi pöytäkuntamme mielipiteet. Osaa tämä viini ei erikoisemmin koskettanut, mutta eräs meistä taas ihastui siihen kovin. Hän kertoi, että ei yleensä pidä valkoviineistä, mutta tästä hän sitten pitikin. Kuitenkin yhdistettynä juuri tähän ruokaan tuntui viini olevan meidän kaikkien mieleen. Pohdiskelimme ja arvailimme myös, kuinkahan tuo punajuuricarpaccio on valmistettu. Hyvä yhdistelmä.

Seuraavaksi laseihimme kaadettiin Masi Campofiorin 2015 punaviiniä, joka lienee yksi tunnetuimmista Masin viineistä.  Campofiorin oli ensimmäinen ripassomenetelmällä valmistettu viini vuonna 1964. Tänä päivänä tämä viini valmistetaan kaksoiskäymismenetelmällä, jonka Masi kehitti 1990-luvulla aiemmin kehittämäänsä ripassomenetelmää parantaakseen. Masi Campofiorin -viiniä saa myös näin suuressa pullossa.

Masi Campofiorin -viinin makupariksi saimme lautaselle kauniisti aseteltua Riimihärkää ja parmesaanimajoneesia erilaisine täydentävine lisukkeineen. Huomasin, että en ole itse vielä koskaan tehnyt riimilihaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tästä annoksesta syntyi innostus kokeilla tehdä sitä itsekin, vaikka sitten riimiporon muodossa. Mutta palataanpa siihen sitten aikanaan, jos näin tapahtuu.

Sitten aloimme lähestyä minun kärkikaksikkoa illan viineistä. Niistä ensin Masi Bonacosta Valpolicella Classico, joka oli makuuni mukavan pehmeä ja samalla sopivasti runsas.

Tätä viiniä voisin käyttää monessakin yhteydessä. Pastojen kanssa se toimii ihan varmasti, uskoakseni myös risottojen kanssa. Itse asiassa en ihan heti keksi, minkä kanssa se ei maistuisi. Tasting-illallisella se yhdistettiin tomaattipastaan. Hyvä veto.

Ja sitten pääsemmekin minun varsinaiseen viinirakkauteeni. Tai no, onhan niitä muitakin kuin tämä viini, siispä yhteen niistä rakkauksistani. Amarone. Jo pelkästään sen nimi on kaunis. Vielä kauniimmalta se kuulosti italialaisen sanomana. Minä rakastan Amaronea.  Se toimii niin muhevien liharuokien kuin juustojenkin kanssa. Myös maistelujuomana se on voittamaton. Amarone hemmottelee. Siinä se Masi Costasera Amarone Classico -lasillinen odotteli jo heti pöytään tullessamme, jotta aromit olisivat kohdillaan sitten kun tämän viinin aika on. Oli vaikeaa pitää näppini erossa tuosta lasista ennen kuin olisi sen vuoro, mutta onnistuin.

Amarone oli valittu ruokajuomaksi annokselle nimeltä Puuhiiligrillattu Flank Steak, paahdettua perunaa & harissasmetanaa. Siihenpä ei ole mitään lisättävää. Tämän ravintolan flank steakit ovat aina olleet erinomaisia, niin tämä uusikin versio. Ja siihen kun laitetaan vielä Amarone kylkeen, niin hallelujaa ja aamen.

Jäljellä oli vielä jälkiruoka, jota odottamaan saimme laseihimme Masi Angelorum Recioto -viiniä. En yleensä pidä makeista viineistä, enkä kyllä monesti syö jälkiruokaakaan, etenkin jos se on makeaa. Mutta kun tämän jälkiruokaviininkin valmistuksessa oli käytetty kuivattuja rypäleitä, jotka niin olennaisesti leimasivat muutamaa aiemmin nautittua Masi-viiniä, niin olihan tämä senkin puolesta mielenkiintoinen maisteltava. Erittäin kaunis Masi-viinejä toistava etiketti noin pienessä (37,5 cl) ja tummassa pullossa puhutteli minua myös kovasti.

Itse jälkiruoka oli Suklaakakkua ja marjakastiketta. Kovin syntisen täyteläistä suklaakakkua se olikin, mutta marjat raikastivat mukavasti kokonaisuutta. Siis olihan se ihan törkeän hyvää. Ihmettelimme, kuinka kaksi makeaa voi yhdessä ollakin raikasta. Jokin taika siinä on. It’s magic. Tai ehkä Masi on magic.

Näin oli herkullinen illallinen juomineen finaalissa. Jäljellä oli rivi nautinnolla tyhjennettyjä viinipulloja. Hyvällä ammattitaidolla oli yhdistelty syötävät ja viinit keskenään. Itse asiassa kaikille lajeille yhteisesti ominaista oli hyvä yhteensopivuus ruoan ja juoman kesken. Siitä olimme kaikki samaa mieltä.

Tastingin yhdistäminen illalliseen on hyvä ja mukava konsepti. Se tuo ripauksen juhlaa keskelle arkea. Toki jos tasting osuisi viikonlopun tienoille, voisi tehdä mieli jäädä maistelemaan vielä lasillisen verran lisää juuri sitä omaa suosikkiaan. Nyt oli parasta siirtyä houkutusten äärestä suorinta tietä kotiin, niin huipussaan kuin tunnelma olikin. Seuraavana päivänä oli taas uusi työpäivä. Näillä herkuilla maksoimme mielellämme hinnan 79 euroa/hlö. Seuraavaa tasting-iltaa odotellessa.