Olipas se viikonloppu! Ulkoruokintaa, seurustelua ja kulttuuria niin,
että siitä olisi riittänyt parille muullekin viikonlopulle. Alun perin viime
viikonlopulle piti olla vain yksi tapahtuma, mutta erinäisten sattumusten
kautta tapahtumia kertyikin jokaiselle viikonlopun illoista. Koetuksi tuli kolme
ravintolaillallista ja yksi teatterikäynti. Mieleen tulikin, että mehän olemme
kuin pienellä citybreikillä, ilman että meidän tarvitsee matkustaa minnekään. Sille
on ihan oma sanakin, staycation.
Tämän tiedostettuamme heitimme vielä enemmän vapaalle, ja aloimme
katsella kaupunkiamme matkailijan silmin. Heitähän täällä Rovaniemellä riittää,
ja palvelut ovat sen mukaiset. Perjantain ravintolaillallisen päätimme iltakävelyyn
keskustan kaduilla. Pian huomasimme päätyneemme keskellä kaupunkia olevaan
jääbaariin nauttimaan yömyssyksi Jägermeisterit. Paikalla oli iso ryhmä
hilpeitä aasialaisia, ja me, hilpeällä tuulella mekin. Ihan tuntui, kuin olisi
itsekin lomamatkalla ollut.
Ei voi mitään, mutta aina siitä Icebar-vierailusta asti on päässäni
soinut vanha hitti ”Ice, ice, baby…”. Siitä tuli varsinainen korvamato. Miten
siitä pääsisi eroon? Ice, ice, baby…
Mutta ennen kuin Jekkuihin asti pääsimme, oli takana blini-illallinen
Ravintola Tsarissa (Valtakatu 23, 96200 Rovaniemi). Blinimenun piti olla
voimassa viime viikonloppuun asti. Niinpä päätimme mennä syömään noita blinejä,
kun vielä ehdimme, ettei vain jää harmittamaan. Kuulimme sittemmin, että ei
meillä olisi ollutkaan kiire niitä syömään, koska blinimenun tarjoilua on
jatkettu yleisön pyynnöstä aina pääsiäiseen saakka. No nyt ne on kuitenkin syöty,
ja hyvää oli.
Blini-ilta alkoi näillä. |
Blinejä olisi saanut syödä niin monta kuin jaksaa, mutta kaksi
bliniä oli meille kummallekin tarpeeksi. Blinien seuraksi oli tarjolla:
punajuurigraavattua merilohta, kirjolohenmätimoussea, savustettua haukea, poronfileetartaria
ja havumajoneesia, villisienisalaattia, teemuna ja sillikaviaaria, venäläistä
suolakurkkua, merileväkaviaaria sekä punasipulia. Jälkiruokana oli Tsaarittasen
sorbettia, marjoja Romanov ja samppanjaa. Menu oli juuri niin hyvä kuin oli
odotusarvokin. Olimme jo kerran aiemmin vierailleet tässä uudehkossa Tsarissa,
ja paikan korkea taso oli tiedossamme. Tähän oli hyvä lopettaa blinikausi.
Blineiltä lähdettyämme ihastelimme Valtakadun taidetta. Arkikiireissä
ei tule kovin helposti katsetta nostettua tiestä ylöspäin, ja nyt
hämmästelimmekin, mitä kaikkea sinne tienvarteen oli kulkijoiden iloksi
aseteltukaan.
Lauantaina oli päivä uusi, samoin kujeet. Seuraakin saimme toisesta
pariskunnasta. Pari viikkoa aiemmin olimme menossa teatteriin, mutta silloin
kyseinen näytös peruuntui näyttelijän sairastumisen vuoksi. Saimme siirrettyä
liput viime lauantaille, joka oli meille aika lailla viimeinen mahdollisuus
mennä katsomaan Rovaniemen teatterin Hovinpohja-näytelmä. Näytelmä pyörii toki
edelleen, mutta meidän aikatauluihimme tämä esitys oli sopivin. Musiikkipitoinen
näytelmä oli todella mielenkiintoinen pala Rovaniemen historiaa, sijoittuen 1940-luvulle.
Kuvitteellinen tapahtumapaikka oli tuhotun hotelli Pohjanhovin kellarikerros,
Hovinpohja. Tässä raunioiden keskellä olevassa ravintolassa soitto soi ja laulu
raikui, vakavan pohjaväreen kulkiessa taustalla, silti iloa himmentämättä. Ravintolan
avaamisella tuotiin jälleenrakennusaikana iloa ja toivoa tuhotun kaupungin
asukkaille.
Teatterin jälkeen siirryimme illalliselle bistroon nimeltä Roka Kitchen
& Wine Bar (Koskikatu 8, 96200 Rovaniemi), jossa oli käynnissä vilkas
lauantai-ilta, ja tupa täynnä väkeä. Onneksi meillä oli pöytävaraus. Valittavana
oli cocktaileja ja hyviä viinejä, sekä laadukasta, jokaisen nälkätilaan sopivaa
syötävää. Ruoassa näkyy ja maistuu rento pohjoismainen ote, eurooppalaisella lisämausteella.
Heti alkajaisiksi saimme ihanaa focacciaa, jota tuotiin lisääkin. |
Alkuruoaksi valitsin Siikacevichen, joka oli ihanan hapokas ja samalla
pehmeä makuelämys. Salaisuus saattoi olla passionhedelmässä. Tämä oli
epäilemättä yksi parhaita nauttimiani cevichejä.
Pääruokavalintani oli Grillattu Flank Steak chorizoperunalla ja
harissasmetanalla. Kerta kaikkiaan ihanat maut, ja sopiva annoskoko.
Söpösti tarjoiltu Lakka Crème brûlée viimeisteli hyvän ateriakokonaisuuden. Tai oikeastaan
puolikas sellainen, tilasimme sen totuttuun tapaan kahdella lusikalla. Minulla
ei alun perin ollut aikomusta syödä jälkiruokaa, mutta kun naapuripöytään
tuotiin näin vastustamattoman näköinen kuppijälkkäri, niin pitihän minunkin
sellaista saada, vaikka sitten vain puoli annosta.
Näin tulivat ravituksi
sekä sielu että ruumis, ja ilta oli rauhoittumista vaille valmis. Seuraavana
päivänä olisi taas uudet kujeet.
Sunnuntaille emme todellakaan olleet suunnitelleet enää ulkoruokintaa,
mutta kävikin niin, että saimme kutsun lähisukulaisen syntymäpäiville Ravintola
Niliin (Valtakatu 20, 96200 Rovaniemi). Ilman muuta vastasimme kutsuun myöntävästi, olihan tiedossa sekä
mukavat juhlat, että varmasti hyvää ruokaa. Nili tarjoaa keskellä Rovaniemeä aitoja
Lapin herkkuja, joissa on aina laatu kohdillaan.
Meillä oli tällaistakin pöytäseuraa. |
Paikallista leipää Nilin tapaan. |
Alkuun meille tarjoiltiin Paliskunnan parasta, joka sisälsi nyhtöporoa,
puolukkamajoneesia, punasipulisalaattia ja Pöyliövaaran herkkutattia. Tosi kiva poroalkuruoka hieman uudella
tavalla.
Pääruoaksi saimme Leppäsavustettua lohta, jonka seurana oli
puikulaperunamuffinssi, tummaa suppilovahverokastiketta ja marinoitua keltajuurta.
Olipas se hyvää.
Jälkiruoaksi tarjoiltiin Maakerkelän leipäjuustoa leivitettynä
hillasorbetin ja valkosuklaamarengin kera. Lämmin leipäjuusto on täällä
pohjoisessa hyvin perinteinen jälkiruoka. Useimmin se lämmitetään kerman kanssa,
pienin täydentävin makuvivahtein. Tämä leipäjuustoversio oli taas kerran hyvä esimerkki
siitä, miten perinneruokiakin voidaan varioida ajan henkeen sopivaksi.
Leipäjuustosta on moneksi, jopa tällaiseksi suolaiseksi herkkujen herkuksi, josta
kerroin tässä linkissä. Suosittelen kokeilemaan, ellet ole jo niin tehnyt.
No, tuo viimeisin vinkkini ei kuulunut mennen viikonlopun settiin,
mutta sitä lukuun ottamatta tällaisten em. herkkujen parissa kului meidän
staycation-viikonloppumme. Tosin ollakseen ihan todellinen staycation, olisi
meidän ehkä pitänyt asua hotellissa. Vielä helpommaksi tämän erikoisen
”kaupunkilomasen” teki kuitenkin se, että meidän ei tarvinnut viikonloppuna pakata,
eikä myöskään purkaa laukun laukkua. Vaatteet olivat jo valmiiksi kaapissa.
Sänky oli oman kropan mukainen, joten lepo oli taattu. Kiinnostavaa kirjaakin ehdin lukea muutaman luvun verran.
Hyvät olivat viikonlopun herkut, mutta aikansa kutakin. Tällä hetkellä minulle
maistuu erityisen hyvin taas salaatit ja kasviskeitot, joita olen pakannut jopa
töihin mukaan. Muutaman kasvisruokapäivän jälkeen pitääkin pian ihan oikeasti
pakata laukku, ja suunnata työmatkalle pääkaupunkiin. Pöytävaraukset ovat jo
toki kunnossa Helsingin herkkuja varten niiltä osin, kuin vapaata aikaa jää. Helsingin
listallani on monta kiinnostavaa ravintolaa, joita yksi toisensa jälkeen
kokeilemme. Osaan niistä tosin palaamme aina uudelleen, uusien paikkojen ohella.
Kyllähän tässä jo kohta alkaa muutaman päivän kurinpalautuksen jälkeen taas ravintolaruokakin maistua.
Jestas mitä herkuttelua kolme päivää putkeen! Toisaalta, mitä sitä jarruttelemaan, kun alkuun pääsee. 👍
VastaaPoistaKiva kun kerrot Rovaniemestä, tykkään lukea blogeista Suomen eri paikkakunnista. Ulkomaan matkoja on viisasta vähentää, joten kotimaan kivat kaupungit kutsuvat turisteiksi. Hotelliyöpyminenkin on mukava vaihtoehto... joskus! Hyvää reissua "isolle kirkolle" viikonloppuna! 💗
Huh huh! Äläpä muuta sano! 😂 Nyt sattui kertymään actionia ja rutkasti överiherkullisia ruokia samalle viikonlopulle 😆 Tänään olikin sitten niinkin hienoa iltaruokaa, kuin kaurapuuroa 😋 Sekin hyvää. Kiitos Leena kommenteista ja hyvän reissun toivotuksista 😘 Pikamatka, enimmäkseen työtä. Ja viikonloppuna lepoa 👍
Poista