Tiedättehän ne tv:n kokkikisat, joissa ykskaks tuomari
huutaakin ”Kello seis!” ja sitten tuomarit kertovat nerokkaan yllättävän
suunnitelmansa, kuinka peli sitten jatkuukaan. Juuri sellainen olo oli
minullakin viime lauantaina, aivan kuin joku olisi viheltänyt pitkin päivää
pilliin. Piip! Siitä kuvitteellisesta vihellyksestä kääntyi päivän kulku ja aterian teko aina
hetkeksi pois raiteiltaan, kunnes löytyi uusi toimiva raide. Tarkoitukseni ei
todellakaan ollut tehdä tällaista salaattia, mutta tällainen siitä sitten tuli.
Suunnitelma A oli mennä illalla teatteriin, ja sen jälkeen
ulos syömään. Olimme ihan sitä varten jääneet kaupunkiin viikonlopun viettoon.
Muutoin olisimme voineet ajella mökille rauhoittumaan. Olin ajatellut tehdä
päivällä meille kevyen lounaan, kummallekin lautasellinen avokado-katkarapusalaattia.
Puolilta päivin otin katkaravut sulamaan kun mies lähti hiihtämään. Tarkoitukseni
oli valmistella salaatit miehen lenkin aikana, ja mennä sitten saunaan keskellä
kirkasta päivää, koska iltamenoa oli lupeissa. Saunan jälkeen söisimme salaatit.
Iltaruokaan olisi vielä aikaa.
Pesin, linkosin ja revin salaatit lautasille. Katkaravut
olivat jo sulamassa. Sitten tuli tekstari, joka kertoi illan teatteriesityksen
tulleen perutuksi sairaustapauksen vuoksi. Piip! Lopetin valmistelut siihen
paikkaan, siirsin salaatit ja katkaravut jääkaappiin ja jäin odottelemaan
hiihtäjää miettimään kanssani suunnitelma B:tä. Päätimme yksissä tuumin perua
myöhäisillan pöytävarauksemme ja sen sijaan viettäisimmekin kotipäivän ja
-illan. Seuraavien arpajaisten aihe oli ”mitä syötäisiin”. Katkaravut olivat jo
sulaneet, joten niitä siihen ruokaan pitäisi joka tapauksessa laittaa. Päätin siis
tehdä kuitenkin salaattia, mutta tällä kertaa lisukkeeksi. Pakasteesta löytyi
perunakakkuja (Lidlin Deluxe-päiviltä) ja vielä yksi pussinpohja
rakkaudentäyteisiä lihapullia. Nämä kaikki yhdessä kuulostivat ihan hyvältä
lauantairuoalta.
Avokado-katkarapusalaatti 2:lle
1 pss jääsalaattia huuhdeltuna, lingottuna ja revittynä
puolikas tuorekurkku huuhdeltuna ja paloiteltuna
1 pss katkarapuja sulatettuna ja valutettuna
1 pkt (100 g) Apetina juustokuutioita öljyineen
2 keitettyä ja halkaistua kananmunaa
sormisuolaa
mustapippuria
2 avokadoa
sitruunanmehua
Salaatti olikin jo valmiiksi esikäsitelty, joten pääsin
suoraan levittämään sen laakealle vadille. Seuraavaksi ripottelin kurkut,
katkaravut ja juustot tasaisesti sinne tänne. Muistin lisätä myös kananmunat
vadille.
Sitten avokadon puolikkaat, joiden ”kuppeihin” laittaisin
salsa rosaa ikään kuin salaatinkastikkeeksi. Siinä olisi kiva dipata
katkarapuja, ja toisaalta siitä kupista salsa leviäisi avokadoa veistellessä mukavasti
muuallekin.
Voihan sanonko mikä, salsa rosa jäi valmistamatta kaiken
pohdinnan keskellä. Piip! Nyt sitä ei kannattanut enää tehdä, vaikka se nopeatekoista
onkin. Se saa nimittäin muhia hetken aikaa. Tuossa vaiheessa oli avokadot jo
leikattu ja ne olivat kauneimmillaan. Sitruunaakin niille puristin värin
säilyttämiseksi, mutta koska perunakakut ja lihapullat olivat ihan parin
minuutin päästä kuumia, piti toimia heti. Nappasin jääkaapista
balsamietikkakastikepullon ja tuuttasin siitä kastiketta avokadokuppeihin ja
toivoin parasta. Sillä mentiin, eikä se hassumpi pikaratkaisu ollutkaan. Mutta
eihän se salsa rosaa korvaa. Salsa rosan ohjeen löydät vaikka tästä postauksesta, jos päätät kokeilla. Toinen vaihtoehto olisi ollut leikata ja asetella avokadon puolikkaat viuhkan muotoon, mutta siihen ei minulla nyt ollut aikaa.
Niin vain saimme tälläkin kerralla kelvollista syötävää eteemme.
Siinä menivät nyt pakasteen viimeiset lihapullat, niitähän pitää tehdä lisää.
Silloin kun lapset olivat pieniä, tein säännöllisesti lihapullia pakasteeseen,
ja ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti tavallisiakin pullia. Pidin silloin
itselleni sääntönä, että heti kun viimeinen pussi menee, pitää kiireisen päivän
varalle tehdä uusia lihapullia (ja tavallisiakin pullia). Joskus toki saatoin
hieman viivästyttää viimeisen pussin käyttöönottoa… Piip! Takaisin tähän
päivään.
Tämä kuluva viikko on ollut varsinainen avokadoviikko. Ensin
lauantaina käytin salaattiin kaksi normaalikokoista avokadoa. Sitten arjen alettua
olemme nauttineet päivittäin pieniä avokadoja, joita olin ostanut
verkkopussillisen veran. Nämä yksilöt olivat aivan täydellisen pehmeitä ja
kermaisia. Katsokaa vaikka.
Olen käyttänyt nämä pikkuavokadot voileipiin, joiden
täytteeksi ne sopivat aivan loistavasti. Eilen tein aamupalaksi
kalkkuna-avokadoleivät.
Tänä aamuna tein maksamakkara-avokadoleivät aamusettini kruunuksi.
Silloin tällöin innostun tuorepuurosta tai luonnonjogurtista, mutta kyllä
yleisimmin päiväni avaa tämänsuuntainen käynnistyssarja.
Olin toki ystävällinen vaimo, ja tein vielä nukkumassa olevalle
miehellenikin herkulliset avokadoleivät valmiiksi odottamaan hänen heräämistään. Ja nyt äskettäin illan
kävelylenkin päätteeksi valmistin pikaisesti tällaiset avokadolohileivät.
Avokado ja kylmäsavulohi ovat todella hyvä makupari.
Mutta nyt on pussillinen avokadoja syöty. Huomisaamuna
teenkin käynnistyssarjaani taas sen iänikuisen juustokurkkuleivän, hyvää sekin.
Tällaista tällä kertaa. Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos kun vierailit
blogissani!
Oi mikä salaatti!! <3 Meilläkin taitaa olla pussillinen katkiksia pakkasessa, joten tiedänkin millaista salaattia meillä syödään viikonloppuna!
VastaaPoistaJa kyllähän se niin on, että tuollaisten herkkuleipien jälkeen maistuu ne tavalliset kurkkuleivätkin taas ihan älyttömän hyviltä. Koska vaihtelu virkistää :)
Kiitos Nanne! 😊 Ihan kiva ja hyvältä maistuva salaatti se tosiaankin oli, kaikista sähläyksistä huolimatta 😂 Ja jospa vain olisin muistanut tehdä sen salsa rosan, olisi salaatin ulkonäkökin saanut harmonisen vivahteen 😍 Ja kyllä, aamulla oli tosi hyvää kurkkuleipää 😉👌
Poista