Simpukkaperjantain tomaattiset sinisimpukat

Mikäpä olisi lumoavampi aloitus rentouttavalle viikonlopulle kuin nauttia padallinen herkullisia sinisimpukoita kynttilänvalossa, taustalla tunnelmallista musiikkia. Minulla on tehnyt mieli sinisimpukoita jo pitkään, ja simpukkakuume vain yltyi nähtyäni Oispa aina nälkä -blogin hurmaavan treffiruokapostauksen. Viime perjantaina vihdoin aika ja paikka olivat oikeat, ja minäkin tein oman padallisen sinisimpukoita aika tarkasti tästä linkistä löytyvää Meri-Tuuli Väntsin ihanaa ohjetta noudattaen.

Näillä korkeuksilla tuoreet sinisimpukat ovat harvinaista herkkua, eikä niitä nytkään ollut tarjolla ainakaan niin tuoreina, että olisin uskaltanut niitä ostaa. Olen nimittäin aika skitso raaka-aineiden tuoreuden suhteen. Ohjeesta poiketen teinkin siis oman versioni pakastesinisimpukoista, jotka ovat ihan käyttökelpoisia nekin. Jos kuitenkin onnistut löytämään tuoreita sinisimpukoita, niin tuolta yllä olevasta blogilinkistä löydät mahtavan yksityiskohtaiset ohjeet simpukoiden esikäsittelyyn.  Pakastesimpukoiden osalta ne vaiheet voi ohittaa ja jäiset sinisimpukat voi sellaisenaan heittää pataan. Lue toki silti simpukoiden pakkausseloste, sieltä selviää tarkat ohjeet juuri niiden simpukoiden käsittelyyn.

Kahden tomaatin sinisimpukat kahdelle Meri-Tuulin tapaan

(alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin pakastesimpukoita ja lisäsin yhden chilin)

900 g pakastettuja sinisimpukoita (2 x 450 g Pirkka-sinisimpukoita)

3 shalottisipulia

4 valkosipulin kynttä

1 punainen chili

oliiviöljyä

2 tl savupaprikajauhetta (dulce)

1 dl puoliaurinkokuivattuja tomaatteja (niitäkin sattui olemaan sopivasti juuri tuo määrä)

3 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa

kourallinen kirsikkatomaatteja, puolitettuina

150 g ranskankermaa

lehtipersiljaa

Hienonna shalottisipulit ja valkosipulit. Huuhtele ja hienonna chili, josta on poistettu siemenet. Kuumenna padassa öljyä ja kuullota siinä sipulit ja chili. Varo polttamasta valkosipulia. Pidä pata keskilämmöllä.

Ripottele joukkoon paprikajauhe ja puolitetut puolikuivatut tomaatit. Kuullota hetki, lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Nosta lämpöä niin että liemi kiehuu, mausta suolalla ja tarkista maku. Tässä kohtaa reseptiä maustetaan liemi sopivaksi, myöhemmässä vaiheessa maun hiominen on hieman haastavaa.

Kaada simpukat ja kirsikkatomaatit pataan ja sekoita nopeasti pohjaa myöten. Peitä kannella ja keitä 5 minuuttia. Nosta kansi ja lisää ranskankerma. Sekoita taas ja peitä uudelleen kannella ja keitä vielä 2 minuuttia.

Kanna pata pöytään, nosta kansi ja lisää yrtit. Tarjoa leivän kanssa, tällä kertaa ihanan rapeakuorista talonpojanleipää.

Simpukat huuhtelimme alas joululahjaksi saadulla Gross Ratscher Morillon Startin 2015 -valkoviinillä (Itävallasta), jonka nauttiminen on odottanut sopivaa ajankohtaa ja merellistä ateriaa. Hyvää kannatti säästää tähän kohti, ja tämä kuiva ja erittäin hapokas ja mukavan mineraalinen viini täydensi osaltaan nautinnon. Kiitokset lahjan antajille! Tänne asti maltoimme odottaa.

Aah, miten ihana perjantaiherkku tämä oli. Täytyy sanoa, että maut olivat todellakin kohdillaan, eikä chilikään hypännyt liikaa esiin, vaan antoi vain pienen pientä potkua. Vai liekö peräti voimapotkua, sillä tämän herkkupadan ääressä otsanahkan kurtutkin silenivät ja saavutimme lepotilan. Simpukathan nautimme luonnollisesti villasukat jaloissa, kuten alkuperäisenkin ohjeen tekijä. Villasukat ovat toki meillä kotosalla vakiojalkineet aina muulloinkin. Ei niin, että täällä mitenkään erityisen kylmä olisi, mutta ovathan ne aivan ihanat ja kodikkaat sisäjalkineet.

Simpukat hupenivat yksi toisensa jälkeen lautaselta simpukankuorivadille, kunnes lautasilla oli jäljellä enää kauniin värinen ja ihana-arominen liemi. Leipääkin oli, joten ei muuta kuin leivänpalasia liemessä uittamaan. Siinä vaiheessa nappasin meille lusikat, joilla lusikoimme liemet leipineen parempiin suihin.

Meri-Tuuli, kiitos vinkistä! Tässä perjantaiherkussa olivat todellakin maut ja tunnelma kohdillaan. Siitä olikin sitten hyvä siirtyä sohvalle televisiota katsomaan, nukkumaan, katsomaan, nukkumaan… Ähkyä ei simpukoilla kovin helposti saa aikaiseksi, ja nytkin siltä vältyimme. Siinä kulmapalan suojassa jalatkin vatupassiin oikaistuna oli vain niin suloinen olotila, että tokihan siinä alkoi silmä luppasta. Aika pian kuulinkin vierestäni, että ”panehan pelastusrengas kaulaan, pilkit siihen malliin”. Meillä on tällaiset ihanat joululahjaksi saadut ”pelastusrenkaat” estämässä niskojen sijoiltaanmeno tv:n edessä pilkkiessä. Alkuperäinen tarkoitus näillä lienee ollut olla tuki ja turva lennoilla, mutta hyvin toimivat tv:nkin edessä.