Palaan vielä yhden postauksen verran toukokuun lopulla tapahtuneen Ljubljanan matkamme tunnelmiin, tällä kertaa kerron ihanasta retkipäivästä Bled-järvelle. Olin etukäteen tutustunut retkimahdollisuuksiin, ja sitä kautta kuvat henkeäsalpaavan kauniista Bled-järvestä iskostuivat mieleeni. Toisaalta ajatus istumisesta turistibussissa (joka lähtee turhan aikaisin aamulla) ja kulkeminen jonossa tarkan aikataulun mukaan ei houkuttanut meitä lainkaan. Koko alkuvuotemme oli ollut erittäin kiireinen, joten nyt halusimme toteuttaa retken omalla tavallamme, omalla aikataululla ja rennosti olennaiseen keskittyen.
Olin bongannut hotellimme sivustolta Concierge-otsikon alta sanat Chauffeur service. Ei se ota eikä anna, jos tarkistan hinnan, ajattelin. Hämmästyksekseni hinta olikin erittäin kohtuullinen, jopa edullisempi, kuin mitä maksaisimme kahdesta hengestä opastetulle ryhmäretkelle Blediin, tai matkustamisesta sinne ja pois yleisiä kulkuvälineitä käyttäen. Meidän visiomme Bledin retkestä oli ihastella tovi kuvankaunista, vuorten reunustamaa järveä ja nauttia maittava lounas näköalaterassilla paikassa, mistä on suora näkymä järven keskellä olevalle kirkkosaarelle. Vietin eräänkin tovin Google Mapsilla järven rantoja pitkin tepastellen, ja toiveitani vastaavaa terassia (missä tarjolla hyvää ruokaa) etsien. Löysin tarpeisiimme täydellisen ravintolan, Restaurant Sova Bled. Pöytävarausta tehdessäni vannotin, että varauksen edellytyksenä on pöytä parhaalla näköalalla kirkkosaareen. Näin tapahtui. Tässä näkymä pöydästämme.
Suora näkymä pöydästä.
Mutta ennen kuin sinne pääsimme, tapahtui seuraavaa. Hotellin tilaama kuljettaja odotti meitä sovittuna aikana hotellin vastaanotossa. Matka Ljubljanasta Blediin on n. 54 km, ja olimme sopineet, että ennen lounasravintolaan menoa kuljettaja ajeluttaa meitä Bled-järven ympäri tarjoten mahdollisuuden ihastella tuota kuvankaunista järveä joka suunnalta. Kuljettajamme kertoili meille eri rakennusten taustoja. Näimme mm. Josip Broz Titon entisen kesäresidenssin, joka nykyisin toimii hotellina (Vila Bled). Grand Hotel Toplice -hotellin kuulimme olleen eräs Donald ja Melania Trumpin suhteen alkuaikojen tapahtumapaikoista. Mukavien tarinoiden ohella kuljettajamme piti huolen siitä, että saisimme myös hyviä kuvia. Hän tiesi parhaat paikat, missä jalkautua ottamaan kuvia.
Bledin linna
Sitten olikin aika siirtyä lounaalle. Jäimme kyydistä Ravintola Sova Bledin edessä. Terassi näytti täydeltä, mutta bongasin helpotuksekseni terassin keskivälin vasemmalta puolelta kaksi tyhjää paikkaa. Siinä on siis pöytämme. Kuljettaja pyysi soittamaan, kun haluamme hänen noutavan meidät. Hän lupasi tulla kymmenessä minuutissa. Aikataulua ei ollut sen kummemmin haarukoitu, olimme vain sopineet lounastavamme ja tekevämme sen jälkeen kävelyretken järven rannalla.
Mutta nyt siihen lounaaseen. Olimme edellisenä iltana nauttineet ihan älyttömän pitkän ja upean illallisen Ravintola Strelecissä, joten nyt mielemme teki jotain mutkatonta. Valintaa tehdessämme saimme eteemme leipäkorin ja tällaisen tosi hauskan dippilautasen, jonka idean aion kopioida. Tarjoilija lusikoi lautaselle pähkinäistä muruseosta ja lorautti päälle hyvän määrän laadukasta oliiviöljyä sekä pienen lorauksen balsamicoa. Siihen vielä lusikallinen suolahiutaleita, ja herkullinen dippi leiville oli valmis.
Valitsimme listalta yksimielisesti tryffelipastaa, Istrian pasta with black truffles. Tuo pasta, näköala ja seura, parasta ihan kaikki!
Tunnelma lounaalla oli niin levollinen ja ympäristö niin upea, että minua ihan liikutti, ja mieskin oli ilmeisen tyytyväinen. Tämäkin ravintolavalintani oli yllätys hänelle, olihan hänen juhlamatkansa. Oli ihanaa nauttia lounasta kaunista näkymää ihaillen ja kirkkosaarelle suuntaavia soutuveneitä katseella seuraten. Itse olimme juuri siinä paikassa, missä halusimmekin olla. Ravintolan välittömässä läheisyydessä olisi toki ollut veneitä vuokrattavana, mutta totesimme nauttivamme eniten juuri siitä, mitä ja missä sillä hetkellä teimme.
Näkymä pöydästä venevuokraamolle päin.
Näkymä pöydästä toiseen suuntaan.
Jälkiruoaksi meille riitti se perinteinen, espresso ja kulaus digestiiviä. Ei hajuakaan, mitä tuo digestiivi oli. Näyttää limoncellolta, mutta sitä se ei ollut, kuten ei ollut Ljubljanassakaan yhdessäkään ravintolassa huolimatta Italian läheisyydestä. Jokainen vierailemamme ravintola keskittyi oman maan tuotantoon, ja hyvä niin.
Täydellisen ihanan aterian jälkeen tepastelimme tovin rantatietä pitkin, edelleen kirkkosaarta hiukan eri suunnista katsellen.
Sitten olimme valmiit soittamaan kuljettajalle. Hän saapui luvatussa kymmenessä minuutissa. Takaisin Ljubljanaan matkusti kaksi tyytyväistä, ja siinä hetkessä hyvinkin onnellista ihmistä. Mieleemme tuli, että tutustuimme Bled-järveen vähän samalla tyylillä, kuin aikoinaan tutustuimme Barcelonassa Sagrada Familia -kirkkoon. Aikomuksemme oli tuolloin mennä sisälle kirkkoon, mutta nähtyämme järjettömän pitkät jonot teimmekin lennosta muutoksen suunnitelmaan. Istahdimme lähistöllä olleen kuppilan terassille, josta oli esteetön näkymä Sagrada Familiaan. Tilasimme kuumana kesäpäivänä oluet, ja nostimme maljat todeten ”On se hieno!”. Uskon, että nautimme silloinkin omasta tavastamme katsella nähtävyyksiä enemmän, kuin miten olisimme nauttineen ruuhkassa kulkien. Tämä meidän tapamme on kai sitä hetkeen tarttumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti