Lepopäivän tortellonivuoka

Jos haluat syödä aidosti hyvää ruokaa, joka tulee melkeinpä itsekseen, niin tässä olisi yksi sellainen. Tortellonivuoka on pelastanut monta kiireistä päivääni, mutta sopii se myös laiskaan päivään, vaikkapa sellaiseen kuin minulla oli alkuviikosta. Tuolloin päivän päätehtäväni oli istua aurinkoisella ja helteisellä kotiterassillamme varjon alla lukemassa. Sitä tein koko päivän, ja se oli aivan ihanaa. Piipahdin vain välillä muutamaksi minuutiksi keittiöön latomaan ainekset vuokaan, ja uuni hoiti loput.  

Tomaattinen tortellonivuoka

3:lle

voita tai öljyä vuoan voiteluun

250 g ricotta-pinaattitäytteisiä tortelloneja

400 g valmista basilikalla maustettua tomaattipastakastiketta

tilkka vettä kastikepurkin huuhteluun

250 g kirsikkatomaatteja

210 g helmimozzarellaa (tai buffalomozzarellaa revittynä)

mustapippuria

(3 oksaa valkosipuliyrttiä)

parmesaania

basilikaa

225 C uunin keskitasolla 25 minuuttia

Voitele vuoka ja kaada tortellonipaketin sisältö vuokaan. Pastaa ei tarvitse keittää ennen vuokaan laittamista.

Kaada sekaan valmis pastakastike. Liruta tyhjään kastikepurkkiin hiukan vettä, ja hölskyttele vettä purkin reunoja pitkin, jotta sinne jääneet kastikkeet päätyvät veteen mukaan. Kaada neste vuokaan kastikkeen jatkeeksi.

Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit, ja lisää ne vuokaan. Säästä muutama tomaatti myöhempää käyttöä varten. Valuta mozzarellahelmet ja lisää nekin vuokaan. Pyöräytä myös mustapippurimyllystä parin kolmen pyöräytyksen verran. Minä lisäsin myös valkosipuliyrttiä, koska sitä sattui minulla olemaan. Suolaa en laittanut lainkaan, mutta sen tarve riippuukin ihan käyttämäsi pastakastikkeen suolaisuudesta.

Sekoita ainekset lusikalla sekaisin. Varo rikkomasta tortelloneja. Lisää loput kirsikkatomaatit sekoitettujen ainesten päälle, näin ruoasta tulee kauniimpaa. Raasta päälle reilu kerros parmesaania.

Paista 225 C uunissa n. 25 minuuttia.  Koristele valmis ruoka tuoreella basilikalla.

Voi että kun tuntuu ylelliseltä napsia yrttejä oman terassin yrttiruukusta. Valkosipuliyrtti on alla olevassa kuvassa vasemmalla. Se muistuttaa ulkonäöltään ruohosipulia, mutta on litteäpintainen. Maultaan se vastaa valkosipulia, mutta joidenkin tietojen mukaan se ei tuoksu hengityksessä. Aivan kuin se minua häiritsisi, jos niin tekisikin. Käytän valkosipulia aika monessa ruoassa, sopivissa määrin toki.

Tästä annoksesta riittää kolmelle, joten ruokaa jäi vielä seuraavallekin hellepäivälle. Hyvältä maistui vielä silloinkin, mikrossa lämmitettynä. Onneksi on tällaisia mainioita raaka-aineita, joista saa loihdittua nopeasti hyvää silloin, kun on mielekkäämpääkin tekemästä kuin seisoa hellan tai grillin edessä. Kun joku Lapin kesän muutamasta todellisesta hellepäivästä osuu lomapäivän kohdalle, pyrin ottamaan siitä kaiken irti. Se on sitä hetkeen tarttumista, luulisin.