Valkokastike on jo itsessään klassikko, mutta lisäämällä
siihen hienonnettuja kananmunia astuu tuo perinteikäs kastike seuraavalle
tasolle. Valkokastike valmistuu ihan vain muutamasta yksinkertaisesta
raaka-aineesta todella helposti ja nopeasti. Se on mainio lisä esimerkiksi
kalasta tai mustamakkarasta ja keitetyistä perunoista koostuville aterioille. Itselläni tulee nykyisin tehtyä sitä aivan
liian harvoin, jotenkin se vain aina unohtuu. Mutta yhtä lailla jostakin se
aina välillä putkahtaa mieleen. Ja kun niin käy, on sitä tehtävä mahdollisimman
pian. Lisäämällä siihen kananmunasilppua tulee kastikkeeseen mukavaa
tekstuuria.
Kananmunakastike
3-4:lle
3 kananmunaa
25 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
suolaa
pippuria
yrttejä
Laita kananmunat kiehumaan kylmään veteen, ja laske
keittoaika 8 minuuttia siitä hetkestä, kun vesi alkaa poreilla. Nosta kananmunat vedestä, ja kaada vesi pois. Valuta kattilaan kylmää vettä, ja kun kananmunien
pinta on kuivahtanut (tässä on se taika, että kuori irtoaa helposti!), upota
munat kylmään veteen. Kun munat ovat jäähtyneet, kuori ja silppua ne.
Sulata rasva pinnoitetussa kattilassa ja kiehauta siinä
jauhot, mutta älä ruskista niitä. Lisää maito koko ajan voimakkaasti muovivispilällä
sekoittaen. Keitä noin 10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. (Yleensä
maitokastikeohjeissa käytetään valkopippuria, mutta minä käytän tässäkin yhteydessä
mustapippuria.)
Muista maistella suolan ja pippurin määrä kohdilleen. Kun
maku miellyttää, sekoita kastikkeeseen suurin osa kananmuna- ja yrttisilpusta, mutta
säästä pieni määrä kumpaakin pintakoristeluun. Minulla sattui olemaan tilliä,
joten käyttämäni yrtti oli sitä. Aivan yhtä lailla esim. ruohosipuli sopisi
tähän hyvin.
Minä tarjosin kananmunakastiketta uunissa paahdetun nieriän
ja keitinperunoiden seurana. Tein myös pikaisesti pienen salaatin
kurkusta, avokadosta, terttuminiluumutomaateista ja parmesaanista. Päälle
loraus sitruunanmehua ja oliiviöljyä, ja pienet pyöräytykset pippuri- ja
suolamyllystä.
Valkokastikkeesta (kananmunilla tai niitä ilman) tulee aina jännästi
nostalginen olo. Tämä kastike onkin yksi niitä vanhoja kunnon kotiruokia, joita
minun lapsuudessani syötiin. Toivoisin, että meillä suomalaisillakin
säilyisivät perinteiset kotiruoat perimätietona seuraaville polville. Voisimme
olla niistä aivan yhtä ylpeitä kuin Italian mammat ovat omistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti