Hyvää alkanutta vuotta 2020! Otimme uuden vuoden vastaan rauhallisesti,
ja uudenvuodenpäiväkin meni enimmäkseen levätessä ja rentoutuessa, kunhan
reipas kävelylenkki lumisateessa oli ensin tarvottu alta pois. Sen jälkeen päivän
ainoat askareet olivat kirjan luku ja ruoan teko, joihin kumpaankin keskityin
hyvällä fiiliksellä. Uudenvuodenpäivän ateria on yleensäkin sellainen, jonka
haluan onnistuvan hyvin. Ehkä luulen sen ennustavan tulevan vuoden onnea. No saa
sitä sen verran taikauskoinen olla. Tämän vuoden onni ei jää ainakaan tuosta
ensimmäisen päivän ateriasta kiinni, mutta aikapa sen sitten näyttää, kuinka
käy.
Jostakin syystä olen monena uudenvuodenpäivänä valmistanut
kampasimpukoita, ja kyllähän niillä kelpaakin vuosi käynnistää. Kun olin
lukinnut ne yhdeksi pääraaka-aineeksi, aloin suunnitella niille sopivia lisukkeita.
Belugalinssit ovat ihan täydellisen värisiä kampasimpukoiden petinä, ja ovathan
ne hitusen ylellisiäkin. Niitä siis. Valitut lajit olivat nyt kovin
mustavalkoisia, joten vielä tarvittiin värejä. Loput lautasesta täytin
kauniilla ja raikkaalla salaatilla, jonka kruununa oli keko granaattiomenan siemeniä.
Tuumasta toimeen, ja ensimmäiseksi kastike tekeytymään, niin ajattelin.
Tarkoitukseni oli tehdä creme fraiche -pohjaista sahramikastiketta, mutta
sahrami olikin päässyt loppumaan. Plan B, eli sitruunat kuivalle pannulle
paahtumaan, kunnes olivat kauniin värisiä. Ne saivat toimia ”kastikkeena”.
Paahdetusta sitruunasta puristettu sitruunan mehu kävi kyllä tälle setille
kastikkeesta, etenkin yhdessä laadukkaan oliiviöljylorauksen kanssa.
Lisukesalaatit kasasin suoraan lautasen reunalle. Salaatin pohjaksi
asettelin tilkkasessa oliiviöljyä sekä ripauksissa vuorisuolaa ja mustapippuria
pyöritettyä rucolaa, jonka päälle laitoin avokadokuutioita. Pyöräytin myös
avokadoille hiukkasen vuorisuolaa ja mustapippuria. Seuraavaksi kerrokseksi
vuolin muutaman parmesaanilastun ja sitten oli vuorossa salaatin huipennus,
granaattiomenan siemenet. Tällä kertaa menin helpon kautta, ja käytin
pakastettuja granaattiomenan siemeniä.
Hetken mielijohteesta lisäsin lautaselle myös kirjolohen mädillä koristeltuja
kananmunan puolikkaita. Tässä vaiheessa huomasin kyllä, että nyt taitaa tulla
lautaselle aika monta hampaissa kivasti poksahtelevaa lajia (linssit,
granaattiomenan siemenet ja mäti), vähempikin voisi riittää. Mutta ei se
mitään, antaa mennä vaan. Eipä meillä ollut kiire minnekään, eli oli hyvin
aikaa poksautella herkkuja hampaissaan.
Nyt oli salaattipuoli järjestyksessä, ja seuraava vaihe oli aterian lämpimien
osasten valmistus. Belugalinssit olin jo keittänyt kypsäksi vedessä, jonka
maustoin hitusella suolaa. Lisäsin keitinveteen myös laakerinlehden. Ajattelin
ensin, että tarjoan belugalinssit sellaisenaan, mutta sitten sain idean
kokeilla miltä ne maistuisivat paistettuina pekonin kanssa. Kampasimpukat kaipaavat
mielestäni jotain voimakasta makua seurakseen, ja pekoni voisi olla juuri
sopiva makumaailman täydentäjä, niin kuin sitten olikin.
Pekoni-belugalinssit
(2:lle)
5 siivua pekonia pilkottuna
oliiviöljyä
2 pientä salottisipulia silputtuna
1 valkosipulinkynsi silputtuna
100 g (raakapaino) keitettyjä belugalinssejä
mustapippuria
Paista pekonin palaset kypsäksi omassa rasvassaan. Lisää loraus oliiviöljyä
ja salottisipulit. Kuullota salottisipulit ja lisää sitten valkosipulisilppu. Kuullota
vielä hetken verran lisää. Valkosipulin kanssa pitää olla tarkkana, ettei se
kärtsää. Lisää myös keitetyt belugalinssit ja sekoita kaikki ainekset sekaisin. Paista,
kunnes annos on kuuma. Mausta pienellä määrällä mustapippuria. Tarkista maku. Lisää
tarvittaessa suolaa tai loraus oliiviöljyä, jotta linssilisukkeesta tulee
sopivan kostea. Näin ainakin silloin, jos ei ole erikseen kastiketta, joka
kosteuttaa annoksen.
Linssiseos sai jäädä levyn jälkilämmölle odottelemaan kampasimpukoiden
paistamista. Käytin tässä pakastettuja kampasimpukoita, jotka olin jo aiemmin sulattanut
pakkauksen ohjeen mukaan. Ne odottelivat pannulle pääsyä lautasella talouspaperin
päällä, toinen talouspaperi päällään. Kampasimpukat on aina ennen paistamista hyvä
taputella kunnolla kuiviksi.
Maustoin kampasimpukat suolalla ja pippurilla ja paistoin ne kuumalla
pannulla voissa. Kaksi minuuttia per puoli on minun makuuni sopiva aika, tosin
etenkin pienille kampasimpukoille riittää vallan yksikin minuutti per puoli. Kampasimpukat ovat varsinaista pikaruokaa.
Lisäsin linssiseoksen lautasille kampasimpukoiden toisen puolen paiston
aikana. Näin siis linssipeti oli jo valmiina paistettuja kampasimpukoita
varten. Pöytämausteena oli hyvää oliiviöljyä,
jos sitä kaivattaisiin sitruunasta puristettavan mehun lisäksi. Sitruunaa puristin
kaikille lautasen herkuille.
Oli ihanaa valmistaa ruokaa kiireettömästi. Ei niin, että tämä olisi millään
lailla hidasta valmistaa, päinvastoin. Nyt oli kuitenkin aikaa myös antaa
sisäisen taiteilijani astua esiin, ja asetella ruoka kauniisti lautaselle. Äitini
maalasi nuorempana tauluja, ja mieheni on usein todennut minulle, että
ruoanteko on minun tapani tehdä taidetta. Se on aika kivasti sanottu, ja ehkä
tottakin. Ainakin nautin siitä suunnattomasti. Näin varsinkin silloin, kun ei
ole kiire mihinkään.
No niin, tämä teos tai annos tai mikä nyt vain oli varsin onnistunut,
ja toi lisää hyvää mieltä jo muutenkin kaikin puolin mukavaan vuoden
ensimmäiseen päivään. Näin käynnistyi uusi vuosikymmen. Lainaan tähän loppuun
tekstiä, joka luki eräässä saamassani uudenvuoden tervehdyksessä. Siinä on
onnistuneesti kiteytetty kaikki olennainen, ja juuri tätä haluan toivottaa myös
teille lukijoilleni:
”Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä
kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti