Mozzarellaa ja paahdettuja tomaatteja

Terveiset edelleenkin täältä Andalusiasta. Siinä syy, miksi blogipostauksia on tullut viime viikkoina hiukan verkkaiseen tahtiin. Hyvässä ruoassa olemme kuitenkin pysyneet, niin ulkoruokinnassa kuin kotonakin. Lomakokkailuni noudattelee pitkälti periaatetta ’helposti hyvää’, josta ei juuri blogimateriaalia kerry. Aina silloin tällöin kuitenkin jokin noista helpoista ja hyvistä on niin onnistunut keksintö, että haluan sen muillekin saman tien jakaa. Eräs noistä oli tämä lämmin mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista, jonka nautimme eilen lounaaksi.

Mozzarellasalaatti paahdetuista tomaateista

2:lle

200 g kirsikkatomaatteja (eri värejä)

2 valkosipulinkynttä

hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 pallo bufala mozzarellaa

punasipulia (muutama ohut rengas)

basilikaa kourallinen

Huuhtele tomaatit ja laita ne uuninkestäviin annoskippoihin. Silppua sekaan valkosipulinkynnet. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Paahda 225 C asteisessa uunissa n. 10-15 min.

Heilauta uunista otettuja kippoja niin, että tomaatit ja niiden myötä kaikki maut pyörähtävät vielä kunnolla sekaisin. Anna jäähtyä muutaman minuutin verran.

Revi mozzarella tomaattien päälle. Pirskottele vielä juustollekin muutama pisara oliiviöljyä, ja pyöräytä kierrokset suola- ja pippurimyllystä. Lisää muutama ohuen ohut punasipulirengas annoksen päälle ja koristele basilikalla. Isot basilikanlehdet kannattaa repiä pienemmiksi, mutta pienet lehdet voi laittaa ihan sellaisenaan.

Tarjoile tämän salaatin lisäksi vaikkapa tuoretta patonkia ja pestoa.

Tällaista helposti hyvää siis tällä kertaa. Annoskippoihin muodostui mehukasta nestettä paitsi oliiviöljystä, myös tomaateista. Siinä herkullisessa liemessä oli ihanaa dipata patonkia. Itse asiassa jopa paloittelin pari ohutta patonkisiivua liemeen mukaan. Tyylihän on vapaa, eikö niin.

Idean tähän salaattiin sain tästä alla olevasta burrata-tomaattisalaatti -kuvasta, jonka tyttäreni lähetti minulle WhatsAppin välityksellä Singaporesta. Kyllä, taidamme olla koko perhe hiukkasen ruokaorientoituneita, ja mielellämme ilahdutamme toinen toisiamme kuvilla ruoista, jotka ovat sykähdyttäneet mukavasti. Joskus ne kuvat inspiroivat jopa kokeilemaan jotain samaa. Tällä kertaa kuitenkin ajatukseni harhautui valmistamaan salaatista lämpimän version. Ja kun burrataa ei ollut saatavilla, käytin mozzarellaa.

Näin tämäkin kaukaa saapunut kuvaviesti päätyi inspiraation kautta toteutukseen saakka, omalla twistilläni kylläkin. Mukava päivä muutenkin.

PS.

Jos pidit tätä yllä kertomaani ohjetta kiinnostavana, saatat ehkä pitää myös tämän linkin ohjeesta. Sieltä löytyy ihan huikean hyvä Vappu Pimiän ohjeen innoittama tomaatti-mozzarellasalaatti, jonka tosin sillä kertaa tein burratasta.

Kiivi-mangosalaatti ja ripaus chiliä

Kyllä se niin tuntuu olevan, että ilmasto vaikuttaa oleellisesti siihen, mitä tekee mieli syödä. Täällä Espanjan auringon alla himoitsen koko ajan hedelmillä raikastettuja salaatteja, ja siihen kylkeen hiukkasen jotain suolaista. Juuri nyt herkullisimmillaan olevia mangoja on tullut täällä popsittua jo muodossa, jos toisessakin. Tällä kertaa paritin mangon kiivin kanssa. Ja jotta ei olisi mennyt liian makeaksi, tarvittiin joukkoon hieman suolaisuutta ja kärkeä, joita antoivat feta ja chili.

Vaikka kiivejä saadaan toki läpi vuoden niin Suomeen kuin tänne Espanjaankin, korjataan espanjalainen kiivisato loka-marraskuussa, joskin pääasiassa pohjoisessa Espanjassa, eikä täällä Andalusiassa. Kaupan hedelmäosastolla on aina helppo havaita, minkä lajin satokausi on milloinkin vuorossa. Mangoja ei vain voi sivuuttaa, niin valtavat röykkiöt niitä nyt on. Mutta löytyvät ne kiivitkin jostain sieltä mangojen takaa keskellä runsasta hedelmätarjontaa. Käytin tähän salaattiin kahdenvärisiä kiivejä, perinteistä vihreää ja myös makeampaa ja kellertävää sun gold -lajiketta.

Kiivi-mangosalaatti

2:lle

Valmista ensin salaatinkastike tekeytymään. Sekoita keskenään:

1 punainen chili silputtuna, ilman siemeniä

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl viinietikkaa

1 rkl hunajaa

pienen sitruunanpuolikkaan mehu

4-5 pyöräytystä suolaa

pari pyöräytystä mustapippuria

hyppysellinen sokeria

Asettele tarjoiluvadille tai suoraan lautasille:

salaattisekoitusta

1 mango kuutioituna

2 kiiviä kuorittuna ja viipaloituna

½ pkt (100 g) fetaa kuutioituna

Mangon saa kuutioitua tosi näppärästi leikkaamalla siitä pitkittäisesti siivut tosi läheltä litteää kiveä, viiltämällä hedelmään ristikon ja sitten pompsauttamalla kuoresta painaen kuutiopuolen ylöspäin. Enää ei tarvitse kuin leikata kuutiot irti. Katso googlesta ohje, löytyy vaikka hakusanoilla ’mangon paloittelu’.

Tämä salaattikastike on aika chilinen, joten laitoin sen erilliseen kippoon, enkä suoraan salaatin sekaan. Näin kukin saattoi säädellä oman salaattiannoksensa chilipitoisuutta. Ilmeisesti kastikkeen hunaja oli se, mikä houkutti paikalle kolmannenkin ruokailijaehdokkaan. Nimittäin ampiainen tai mehiläinen tai mikä lie yritti koko ajan tulla osingoille aiheuttaen samalla pientä hässäkkää. No, siitäkin selvittiin vammoitta.

Kiivi-mangosalaatin seuraksi tarjosin grillattua kanaa, jonka noudin pollo(kana)kioskilta. Tämän kioskin väki on paahtanut/grillaillut kanoja jo vuodesta 1978, joten he jos ketkä tietävät jo, miten tulee parasta.

Söimme salaatin ja kanat ihan sellaisenaan. Perunoita, leipää tai mitään muutakaan lisuketta emme näille kaivanneet. Hyvää oli, ja täyttävää myös.

Tänään on taas uusi kaunis päivä. Nytpä siirrynkin laiskaksi pihalle. Hellehattu päähän ja kirja käteen, ja silleen. Mukavaa viikonloppua myös sinulle, joka vierailit blogissani. Kiitos kun kävit!

Suussasulavat parmesaaniperunat

Eräänä päivänä Espanjassa teki kaikkien ihanien merellisten herkkujen jälkeen mieli kotoisaa, hieman lihaisaa ruokaa. Sen piti olla kuitenkin sellaista ruokaa, jonka tekemiseen ei tuhraantuisi kovin paljon aikaa. Jääkaapista löytyi pussillinen perunoita ja avattu parmesaanitahko. Ajatus kirkastui heti ne nähtyäni, parmesaaniperunoita ja jotain muuta hyvää lisäksi olisi päivän menu.

Olin ostanut edellisellä kauppareisulla tuote-esittelijän maistattamia laadukkaasta lihasta muotoiltuja minijauhelihapihvejä. Lisäksi jääkaapista löytyi pari paprikaa ja punasipuleita. Paikallisia ihania tomaatteja pöydällä onkin aina. Näistä kaikista syntyisi maukas lisuke parmesaaniperunoille. Vai kumpihan se lisuke nyt olikaan, nuo kaikki muut, vai parmesaaniperunat? Nämä parmesaaniperunat ovat niin mielettömän ihania, että jos niistä puhutaan vain lisukkeena, on se väärin niitä kohtaan.

Pätsyn parmesaaniperunat

perunoita (määrä syöjien mukaan, tässä 6 pienehköä perunaa 2:lle)

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

parmesaania

Pese perunat huolellisesti. Kuoriminen on tarpeetonta, jos perunat ovat siistejä. Viipaloi perunat ohuiksi viipaleiksi. Voit toki käyttää mandoliinia tms. apuvälinettä, mutta nopeasti perunat viipaloituvat ihan veitselläkin, kuten minä tein. Levitä perunaviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta niille ihan reippaalla kädellä oliiviöljyä, joskaan niiden ei kuitenkaan tarvitse uida öljyssä (ota nyt sitten tästäkin selvää!). Mausta perunaviipaleet suolalla ja pippurilla.

Raasta maustettujen perunaviipaleiden päälle reilusti parmesaania. Tarkista että jokainen perunasiivu saa omat parmesaanihippunsa.

Laita perunat 210 C -asteiseen uuniin n. 30 minuutiksi. Lisää paiston puolivälissä vielä uusi kerros parmesaania. Tarkista perunoiden kypsyys, uunien tehot vaihtelevat. Kun ovat kypsiä, raasta vielä hiukan parmesaania valmiiden perunoiden päälle.

Perunoiden kypsyessä valmistelin aterian muut osaset. Kuutioin ihanan kypsät tomaatit ja maustoin ne hyvällä oliiviöljyllä sekä suolalla ja pippurilla. Kuullotin ja haudutin kasvikset samassa hyvässä oliiviöljyssä, ja maustoin ne suolalla ja pippurilla sekä pienellä määrällä Sherry vinegaria (mikä vain viinietikka käy). Paistoin pikkupihvit parissa erässä ja maustoin myös ne suolalla ja pippurilla.

Kun kaikki oli valmista, lisäsin pihvit kasvisten päälle. Siirsin valmiit parmesaaniperunat tarjoiluvuokaan ja heitin niiden pinnalle hiukan ruohosipulia, kun sitäkin sattui olemaan. Ja siinä se oli, herkullinen kotiruoka ihanien merellisten aterioiden vastapainoksi. Ihana setti pation varjossa, mutta lupaan näiden perunoiden maistuvan aivan yhtä ihanilta paikasta riippumatta.

Nämä parmesaaniperunat sopivat täydellisesti myös esimerkiksi uunilohen kylkeen, jolloin koko ateria valmistuu samalla uunipellillä. Tässä blogin arkistosta löytyvässä postauksessa on yksi mainio tapa valmistaa ja nauttia parmesaaniperunoita lohen kanssa. Tuolla tavalla parmesaaniperunat saavat vielä oman arominsa lohesta.

Suosittelen kokeilemaan näitä herkkuperunoita, joko lohella tai semmoisenaan. Jos maltat viipaloida perunat tarpeeksi ohuiksi, tulee niistä ihanan rapeita (ei tarkoita kärtsännyttä!), ja samaan aikaan ihan suussasulavia. Niin tai näin, suorastaan syntisen hyviä ovat.