Pinaatti-katkarapupastaa Pil Pilin makumaailmalla

Pastaa teki mieleni mun, eikä kumma, onhan edellisestä pastapäivästä kulunut jo ihmeen kauan aikaa. Sitä ei selitä oikeastaan mikään muu kuin grillikausi siihen kuuluvine herkkuineen. Nyt sitä pastaa sitten taas sai, ja se pääsikin oikein pyhäpäivän ruoaksi. Tuossa hetkessä halusin pastaan hiukan särmää, joten maustoin sen Pil Pil -katkarapujen henkeen.

Pinaatti-katkarapupasta

(3:lle)

250 g tagliatellea

pari rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

½ -1 tuore punainen chili

½ kahvikupillista valkoviiniä

2 rkl sitruunan mehua

3,3 dl kuohukermaa

½ kasvisliemikuutiota

1 pss katkarapuja

(vaaleaa Maizenaa)

1 pss (80 g) kotimaista babypinaattia

mustapippuria

suolaa (tarvittaessa)

n. kahvikupillinen pastan keitinvettä

parmesaania

1.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, mutta kannattaa laittaa pasta kiehumaan vasta kun kastikkeen ainekset on esikäsitelty ja pääset sitten suoraan kastiketta tekemään. Säästä vajaa motillinen keitinvettä loppuvaiheita varten. Minä käytin keitinvettä noin puoli kahvikupillista, mutta sitä voi helposti mennä enemmänkin.

2.

Huuhtele babypinaatit ja valuta ne. Tarvittaessa linkoa tai taputtele kuivemmiksi.

3.

Silppua sipulit ja chili ja kuullota ne oliiviöljyssä, mutta lisää valkosipuli näistä viimeisenä, ettei se pääse palamaan. Poltettu valkosipuli maistuu kamalalta. Minä käytin tähän kokonaisen chilin, mutta jos et ole kovin sinut chilin kanssa, laita vain puolikas. Voit jättää sen toki kokonaan poiskin, mutta jos sen teet, tarkista kaipaako kastike jotain muuta maustetta.

4.

Lisää valkoviini ja sitruunan mehu, ja anna niiden porista pari minuuttia. Lisää sitten kerma ja kiehuta. Murenna palanen kasvisliemikuutiosta liemen sekaan ja jatka kiehuttamista. Pyöräytä sekaan myös mustapippuria. Kun kastikkeen koostumus tuntuu sopivan vahvuiselta (kerma saostuu aika nopeasti), lisää joukkoon katkaravut. Jäisenä, tai hiukan sulaneena, ei niin väliä. Jos kastike tuntuu liian löysältä, voit ripotella sekaan myös vaaleaa Maizenaa, joka suurustaa kastikkeen minuutissa haluamaasi paksuuteen.

5.

Kun katkaravut ovat kuumenneet, tarkista kastikkeen maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Sekoita babypinaatit kastikkeen joukkoon. Tässä vaiheessa jaksan aina ihmetellä, että mihin ne kaikki pinaatit häviävät, vaikka ensin niitä on valtavalta näyttävä määrä. Osaisikohan joku selittää tämän ilmiön?

6.

Sekoita valutettu pasta kastikkeeseen ja raasta sekaan hieman parmesaania.

7.
Parmesaania voit toki raastaa vielä lautasellekin pastan päälle. Samoin pari pyöräytystä pippurimyllystä antaa hyvän loppusilauksen.

Voi kun oli hyvää, etten sanoisi ihan sikahyvää. Jotenkin tuntui, että katkaravutkin maistuivat aivan erityisen ihanilta. Tämä sekoitus vain toimii. Toki chili on sellainen, että sen määrässä kannattaa seurata omia mieltymyksiään. Se mikä on sopivasti yhdelle, voi olla jo aivan liikaa toiselle. Itse asiassa minäkään en pidä liian chilisistä ruoista, mutta näihin Pil Pil -johdannaisiin chiliä kaipaan.

Tämä pasta oli myös sopivan vahvistava ruoka juuri tuolle päivälle, koska olo oli hiukkasen väsynyt edellisillan juhlien jäljiltä. On se jännä, että aamuyön pikkutunteina ei väsyttänyt lainkaan, hyvin jaksoi silloin vanhakin riekkua mukavien ihmisten kanssa. Chilisellä ja valkosipulisella (niistä se Pil Pil -mielleyhtymä), sekä pinaattisella katkarapupastalla pyhitetty lepopäivä oli siis ihan hyvä veto siihen kohtaan.

Ps.

Tässä linkissä on aiemmin postaamani "Pil Pil -johdannaispasta", jonka tein ilman pinaattia ja kermaa. Ihan älyttömän hyvää oli sekin.