Chili-herkkusienipasta, yksinkertaisesti huippua!

Tässä taas yksi niistä lempipastoistani, jotka eivät oikeastaan näytä yhtään miltään, mutta maku hipoo täydellisyyttä. Yleensäkin olen pastojen kanssa sitä oppikuntaa, jonka pastat eivät ui sooseissa. Toki kostuketta pitää olla, mutta sen tarkoitus on tarrautua pastan pintaan antaen sille täyteläisen maun. Tässä asiassa ihan yksinkertainen apu ja kikka kolmonen on pastan keitinveden käyttö pastan ja ”kastikkeen” yhdistämisvaiheessa. Keitinvettä sekaan heittelemällä maut nappaavat pastaan kiinni, ja siitä tulee juuri sopivan kosteaa ja makoisaa.

Ajelimme sunnuntai-iltapäivänä mökiltä kotiin. Koska kotiin tullessamme olisi jo varmasti nälkä, olin valinnut siihen hetkeen tämän helpon herkun. Tähän tarvittavat ainekset löytyivät osin perusvarastosta, ja muutkin raaka-aineet olivat sellaisia, että pärjäsivät ihan hyvin täällä kotona meidän mökillä ollessamme. Halusin nauttia täysillä tämän herkullisen pastan mausta, joten lisukepuoli jäi ihan vain leipään ja levitteeseen.  Esipaistettu ciabatta oli siis näin reissusta tuleville oiva apu. Paistoin sen nopeasti uunissa, ja kas, pian meillä leijaili vastaleivotun leivän tuoksu. Ciabattan levitteen nappasin kotiin tullessamme kulmakaupasta. Sepäs olikin varsin mainio tuote, ja ihan uusi minulle. Levitteen seassa oli paahdettuja siemeniä. Todella maukasta.

Chili-herkkusienipasta

(3:lle)

300 g fusillipastaa (tai jotain muuta)

(vettä ja suolaa keittämiseen, kumpaakin reilusti)

2 rkl voita

loraus oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

1 rasia (200 g) herkkusieniä

suolaa

mustapippuria

100 g parmesaania

persiljaa

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja valmistele raaka-aineet. Sipulit ja chili silpuksi ja vaikka pullasudilla puhdistetut herkkusienet viipaleiksi. Raasta myös parmesaani ja silppua persilja. Mausta kiehuva vesi suolalla. Lisää pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan kiehuessa kuullota sipulit ja chili voin ja oliiviöljyn seoksessa. Lisää herkkusieniviipaleet ja sekoittele välillä, kunnes niiden olomuoto on muuttunut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pasta alkaa olla kypsää, ota talteen n. 3 dl keitinvettä.

Valuta pasta, mutta älä missään nimessä huuhtele sitä. Siihen pitää jäädä ”pitoa” pintaan. Sekoita pasta sieniseokseen pannun/padan ollessa kuumalla levyllä, samalla keitinvettä vähän kerrallaan mukaan lisäten. Keitinvesi ”häviää” aika nopeasti, jättäen pastaan ihanan tahmean pinnan.

Lisää parmesaanit pastan joukkoon ja sekoita. Tarvittaessa lisää vielä keitinvettä.

Viimeistele pippurilla ja persiljalla. Voit ripotella parmesaania vielä lautasannoksillekin.

Aah, yksinkertaista, ja niin hyvää!

Jos tämä ruoka olikin hieman rusehtavan sävyinen, oli ajomatkamme pääväri sininen. Tai oikeastaan alussa se oli sinivalkoinen. Näpsin vauhdissa muutaman kuvan, koska tuo näkymä kosketti minua. Kuinka kaunista tuolla mökkitiellä Pyhän ja Luoston välillä onkaan.

Aurinko tosiaan jo vilahtelee, mutta ei vielä kovin korkealla. Seuraava kuva on napattu hetkeä myöhemmin, kun Luosto-tunturi on jo jäänyt taakse ja lähestymme Torvista. Niin jäi aurinkokin sinne Luoston huipun taakse, Pyhän ja Luoston väliin. Kaunis on silti tämäkin maisema, ja karuudessaan vaikuttava.

Joka ikinen kerta tuolla kiireen rajan tuolla puolen ajaessamme jaksan ihailla näitä ja muitakin näkymiä. Niitä katsellessa sielu kummasti rauhoittuu.

Veriappelsiinien aikaan, katkarapukirjolohta ja raikasta salaattia

Viikonloppu tuli kyllä jälleen kerran tasan oikeaan kohtaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittänyt ihan koko viikolle. Hetken hengähdys oli siis paikallaan. Pakkasta luvattiin ja saatiinkin koko viikonlopulle. Tällä kertaa se ei haitannut lainkaan, vaan olin siitä jopa salaa tyytyväinen. Lopultakin saisin rauhoittua mökin seinien sisälle, sytyttää kynttilät, vetää villasukat jalkaan, käpertyä sohvan syliin viltin alle ja lukea kaikessa rauhassa. Pakkanen takasi sen, että ei tarvinnut kärsiä tunnontuskia ulkoilun sivuuttamisesta. Ulos ei todellakaan tehnyt mieli, vaikka aurinkokin jo näkyi hetken aikaa Noitatunturin takaa. Aurinkoa löytyi myös lauantaipäivän salaatistamme, joka oli varsinainen vitamiinipommi.

Sitruksinen salaatti

(4:lle)

1 pss jääsalaattia

1 suuri appelsiini

2 veriappelsiiniä

1 punasipuli (+ oliiviöljyä, hunajaa ja balsamicoa)

2 avokadoa

½ sitruunan mehu

1 prk raejuustoa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1.

Pese, linkoa ja revi salaatti ja levitä se laakealle salaattivadille.

2.

Pese appelsiinit ja leikkaa molemmista päistä kiekot pois siten, että hedelmäliha tulee näkyviin. Aseta appelsiini pystyyn leikkuulaudalle ja leikkaa veitsellä kuori pois, suikale kerrallaan. Leikkaa ihan reilusti siten, että appelsiinin pintaan ei jää valkoista. Käännä kuorittu appelsiini vaakatasoon, ja leikkaa siitä kiekkoja. Tämä onnistuu mainiosti terävällä veitsellä. Levitä appelsiinikiekot salaattipedin päälle.

3.

Kuori punasipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja kuullota siinä punasipulirenkaat pehmeiksi. Lisää loraukset hunajaa ja balsamicoa ja sekoittele hetki. Siirrä pannu sivuun. Punasipulit saavat hieman jäähtyä ennen salaattiin lisäämistä.(Tässä linkissä toinen kiva salaatti marinoiduilla punasipuleilla.)

4.

Leikkaa avokadot pituussuunnassaan halki. Poista kivi ja irrota avokadon liha kuoresta. Itse teen sen liu’uttamalla ruokalusikkaa kuoren ja hedelmälihan välissä. Viipaloi avokadot ja levitä viipaleet salaatin päälle appelsiinikiekkojen väleihin. Purista sitruunan mehua erityisesti avokadojen päälle.

5.

Lisää marinoituja punasipuleita sinne tänne.

6.

Lusikoi raejuustoa salaatin päälle ja reunoille siten, että näkyviin jää kaikkia edellisiä aineksia.

7.

Pirskottele hieman oliiviöljyä salaatin päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 2-3 pyöräytystä kummastakin myllystä riittänee.

Katkarapuhunnutettu kirjolohifilee

kirjolohifilee (tämä n. 600 g)

½ sitruunan mehu

suolaa

pippuria

1 pss katkarapuja

Huuhtele kirjolohifilee ja taputtele se kuivaksi talouspaperilla. Aseta kala uunipellille leivinpaperin päälle. Nypi ruodot pois. Purista fileen päälle sitruunan mehua. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Lisää paiston puolivälissä sulatetut ja valutetut katkaravut kirjolohifileen päälle.

Tämä ateriakokonaisuus jätti hyvän olon. Aina ei tarvitse olla perunoita, riisiä, pastaa tms. Salaatti oli kevyt ja raikas, mutta silti täyteläisen makuinen lisuke. Siinä oli niin paljon värejä, että sen täytyi olla myös terveellistä. Tästä setistä saimme paljon vitamiineja ja kivennäisaineita.  Ne auttavat jaksamaan seuraavankin viikon kiireissä.

Nytpä tulikin mieleeni, väreistä kun puhuin…. Edellisenä viikonloppuna Tallinnassa messuilemassa meille oli katettu aivan ihastuttava välipalabuffet sisältäen vatikaupalla herkullisia sormisyötäviä sitruunaveden kera.

Omat suosikkini olivat arancinit (täytettyjä risottopalloja) ja inkiväärimarinoitua lohta rapeassa ”pesässä”.

Myös rehevä ja runsas hedelmätarjotin oli tosi kiva idea, ja se saikin ansaitusti hyvän vastaanoton. Tämä oli paljon parempi vaihtoehto kuin ne perinteiset kokouskahvit ja pullat. Nämä piristivät kauneudellaan ja antoivat hyvin virtaa.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa! Kiitos kun vierailit blogissani!