Ruokaisa savulohisalaatti

Tässäpä salaatti, jossa yhdistyy aika monta hyvän ruoan ominaisuutta. Siinä on sopivasti keveyttä ja raikkautta runsaiden kasvisten muodossa. Siinä on myös reilusti ruokaisuutta lämminsavulohen ja keitettyjen kananmunien ansiosta. Syntisen hyvä juusto tuo annokseen ripauksen ylellisyyttä, ihan keskellä kiireistä viikkoa. Täydellisessä kypsyysasteessa olevat samettiset avokadot yhdistävät kaikki edellä mainitut raaka-aineet tasapainoisen makuiseksi kokonaisuudeksi. Näistä syntyy täyteläinen ja ruokaisa savulohisalaatti. Vieläpä nopeasti.

Savulohisalaatti 2:lle (pääruoaksi)

1 jääsalaatti

puolikas tuorekurkusta

pari kourallista kirsikkatomaatteja

2 keitettyä kananmunaa (8 min.)

200 g lämminsavulohta

1 avokado

Castello Black –juustoa (laitoin 2/3 pkt)

oliiviöljyä

sitruunamehua

sormisuolaa

mustapippuria

Aloita ottamalla juusto huoneenlämpöön. Keitä kananmunat. Huuhtele, linkoa ja revi salaatti. Levitä se lautasille. Lisää viipaloidut kurkut ja puolitetut kirsikkatomaatit. Lorauta jo tässä kohtaa hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua (suoraan sitruunasta). Lisäksi pyöräytys pippuria ja hieman sormisuolaa. Nyt on kasassa hyvä peti salaatin ruokaisille raaka-aineille.

Paloittele lämminsavulohi. Itse käytin valmista lämminsavulohta. Tosin se on ihan erityisen hyvää, hain sen suoraan paikalliselta kalatuottajalta. Tämä lämminsavulohi oli ryyditetty Saarennon Hornahillolla, ihan vain hillolla pintaan sipaisten, jättäen siihen hyvin lempeän ”hornaisen” (mitähän sekin tarkoittaa) aromin. Paloittele myös juusto ja puolita keitetyt kananmunat. Asettele nämä kaikki salaatin päälle haluamaasi muotoon. Jätä kolo halkaistulle, kuoresta poistetulle ja viipaloidulle avokadolle, joka kannattaa lisätä viimeiseksi. Tahtoo tummua nopeasti, tosin lorauttamalla sitruunamehua avokadojen päälle hidastuu tummuminen oleellisesti.

Lisää valmiin salaatin päälle vielä pikkuluraukset oliiviöljyä ja sitruunamehua. Kananmunille ja avokadoille voi ripotella myös pienet suolat tuomaan maut esiin. Avokadolle pyöräytin lisäksi hieman mustapippuria myllystä.

Tämä salaatti on hyvä tällaisenaan, emme kaivanneet edes leipää lisäksi. Vanhasta muistista istahdimme ensin keittiön pöydän ääreen syömään, mutta pari haarukallista syötyämme muistimme, että ulkonahan on vielä mitä upein kesä. Siitä pitää nyt nauttia. Niinpä siirryimme kipin kapin terassin puolelle jatkamaan syömistä. 

Oi, mikä salaatti. Oi, mikä kesä.

Rakkausruokaa

Tämän viikon maanantai poikkesi normaalista arkimaanantaista sillä lailla, että meillä oli hääpäivä. Oikein korallihäät. Ohhoh, onpas aika vierähtänyt hyvässä seurassa. Näin alkajaisiksi juhlistimme asiaa meille ominaisimmalla tavalla, eli nauttimalla kotona olosta ja tekemällä hyvää ruokaa.  No, itse asiassa hääpäiviimme on ennen tuota hyvää ruokaa –osuutta perinteisesti kuulunut golfpeli. Mitäpä nainen voisi enempää toivoa! Jaa, no ehkä nurmikonleikkuu on toinen yhtä romanttinen tapa viettää aikaa, ja juuri sen takia emme tänä hääpäivänä pelaamaan ehtineetkään. Nurmikonleikkuun hoiti kylläkin mieheni, joka ennen leikkuupuuhaan lähtöään kaatoi minulle huomaavaisesti lasillisen samppanjaa, jota sain terassilla lipitellä kirjaa lukiessani. Edellisen viikonlopun sateiden, ja tulevien menojen takia nurmi oli pakko leikata nyt. No eipä haitannut. Päivän sopivasti hieman viilennyttyä oli ihanaa nauttia terassilla iltapalaa. Superihanaa iltapalaa olikin, grillattuja jättikatkarapuja ja niitä odotellessa Pata Negra –kinkkua.

Jonkin aikaa sitten bongasin kaupan pakastealtaasta nämä raa’at, kuorelliset valkokatkaravunpyrstöt, joista oli suolet jo valmiiksi poistettu. Upeaa. Sulatin katkat pakkauksen ohjeen mukaan. Laitoin valutetut jättikatkat astiaan, ja lorautin sinne myös oliiviöljyä ja sitruunanmehua. Pyöräytin myllystä sekaan hieman mustapippuria. Silppusin yhden suuren valkosipulinkynnen, ja lisäsin senkin astiaan. Heittelin sekaan myös merisuolaa. Sekoitin varovasti näitä tässä vaiheessa vielä harmaita katkoja siten, että katkat saivat kaikista aineksista osansa. Laitoin ne nurmenleikkuun ajaksi jääkaappiin makuuntumaan. 

 

Jossakin vaiheessa nurmenleikkuuta avasin oikein herkkujen herkkupaketin. Olimme edelliseltä Espanjan reissulta tuoneet tapamme mukaan muutaman paketin Pata Negra –kinkkua. Osa niistä paketeista meni parempiin suihin, ja loput säästimme johonkin erityiseen hetkeen. Tämä oli nyt sellainen erityinen hetki. Avasin siis kinkut vartiksi hengittelemään, ennen kuin siirsin ne lautaselle. Lautasellakin annoin niiden lepäillä ehkä tunnin verran. Kannattaa malttaa odottaa. Jääkaappikylmänä maisteltuna menee vähän haaskiin.

Totta kai täytyy muistaa, että vakuumikinkut ovat vakuumikinkkuja, eivätkä ne ikinä korvaa käsin, suoraan lautaselle leikattuja siivuja. Mutta hyvä korvike niiden kinkkujen nälkään tämä nimenomainen vakuumi on, näissä on aito maku. Montaa laatua olen kokeillut, mutta tämän parhaaksi havainnut. Itse asiassa tätä samaista Cinco (5) Jotas-kinkkua Espanjan lähikauppiaammekin minulle aina veistelee, kun parasta pyydän. Kinkut nautimme sekä sellaisenaan sormilla siivu kerrallaan syötynä, että patongin päälle laitettuna. 

Iltapalan juomavalikoima poikkesi huomattavasti perusmaanantain juomista. Tarjolla oli sekä samppanjaa, että teemaan sopivaa punaviiniä Ti Amo Primitivo Puglia IGP. Suhtauduin hieman varauksellisesti tähän viiniin. Olisiko ehkä ulkokuori parasta? Yllätys olikin positiivinen, kun myös viini oli ihan kelpo viiniä, hyväksikin sitä luonnehtisin. Ratkaisin juomavaihtoehtojen välillä niin, että kinkkujen kanssa nautin lasin punaviiniä ja katkat huuhtelin alas samppanjalla. Espressot ja avecit jätettiin arki-iltana väliin.

Kun kinkkuvati oli tyhjä, oli aika grillata katkat. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Grilli kuumaksi, ja katkat paistotasolle. Paistoaika 3-4 minuuttia, välillä käännellen. Voi mitkä tuoksut. Jos olisin laittanut silmät kiinni, olisin voinut kuvitella olevani Espanjassa lempiravintolassamme La Sirenassa. Säänkin puolesta se olisi ollut helppo uskoa. Uskomaton kesä.

Tiedättekö, elämän suurimmat nautinnot ovat loppujen lopuksi kovin yksinkertaisia. Niin oli tämä iltapalakin, yksinkertainen ja erittäin nautinnollinen. Tällä kertaa grillin kaasupullokaan ei loppunut kesken grillausta. Muutamana hääpäivänä niinkin on käynyt. Nyt tuo kaasupullon vaihto tapahtui onneksi jo viikko sitten. 

Keventävä kesäkurpitsakeitto

Muutaman päivän herkuttelun jälkeen tuli sellainen olo, että nyt pitää keventää. Sunnuntaille oli kyllä jo ihan omat ruokasuunnitelmansa olemassa, mutta siihen varatut raaka-aineet olivat luonteeltaan sellaisia, mitkä eivät pahastu kattilaan pääsyn odottamisesta. Siispä ne saivat väistyä, ja sunnuntain päärooliin pääsi vihanneslokeroon pyörimään jäänyt kesäkurpitsa. Aika usein grillaan tai paahdan kesäkurpitsasta erilaisia lisukkeita. Tällä kertaa päätin tehdä siitä keittoa, vaikken muista ikinä syöneeni, saati tehneeni kesäkurpitsakeittoa. Estradi oli siis paineista vapaa, ja heittelin intuitiosta kattilaan erinäisiä aineksia. Siitähän vasta soppa syntyikin.

  

Kesäkurpitsakeitto (pääruoaksi 2:lle)

loraus oliiviöljyä

1 kesäkurpitsa

1 kesäsipuli (mikä vaan sipuli, luulisin)

aavistus suolaa

1 valkosipulinkynsi

5 dl vettä

1 kasvisfondiannospakkaus

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua meiramia (yrtit valikoituivat sen mukaan, mitä kaapista löytyi)

½ pkt tuorejuustoa (jääkaapissa oli Kreikkalainen valkosipuli -tuorejuusto)

mustapippuria

6 tippaa tabascoa

koristeluun auringonkukan ja kurpitsan siemeniä

makuviimeistelyyn tryffeliöljyä

Pese ja pilko kesäkurpitsa. Ei niin väliä, minkälaisiksi palasiksi, soseeksi menee kuitenkin. Mitä pienempiä, sen nopeammin valmistuu. Silppua sipulit. Kuumenna kattila ja oliiviöljy ja lisää kesäsipuli ja kesäkurpitsat sekä aavistus suolaa. Kuullottele tovi. Lisää silputtu valkosipuli, mutta älä anna sen palaa. Lisää vesi ja fondi sekä yrtit. Anna kiehua viitisen minuuttia, ja lisää tuorejuusto. Kiehuta vielä toiset viitisen minuuttia, ja tarkista haarukalla, joko kesäkurpitsa on riittävän pehmeää soseutettavaksi. Soseuta keitto vaikka sauvasekoittimella. Viimeistele maku mustapippurilla. Tässä kohti oli jo hyvää, mutta tarkempi maistelu osoitti, että jotain pientä särmää voisi vielä lisätä. Tabascoa! Laitoin 6 tippaa, ja sitten oli maku täydellinen. 

Soseutettu keitto

Koostumus osui heti kerralla kohdilleen. Jos on liian löysää, niin suurusta vaikka Maizenalla. Jos on liian paksua, lisää vettä ja tarkista mausteet. Koristele siemenillä, jotka antavat myös mukavaa purutuntumaa. Myös kiepautus tryffeliöljyä antoi sunnuntain kunniaksi oman hyvän vivahteensa, mutta ilmankin pärjää. Voisin kuvitella, että chili-valkosipuliöljykin olisi ehkä hyvä viimeistelijä. Arkena menee ilman öljyjäkin. Niin, ja voihan arjessakin olla loraus luxusta.

Kyllä oli hyvää. Niin hyvää, että sovimme, että toinen sai rapata kauhan ja toinen kattilan. Vahingossa osui maut tasapainoisesti kohdilleen. Niinpä tallensin kattilaan heittämäni raaka-aineet muistiinpanoihini. Tulen tekemään tätä toistekin. Helppoa, halpaa ja hyvää! Kevyttäkin vielä. Jos haluat vielä kevyempää, jätä juusto pois. Mutta sunnuntai kun oli, niin sen verran piti vähän pröystäillä.

Jälkiruoaksi nautimme kulhollisen vesimelonin paloja. Kevyellä linjalla siis menimme aterian loppuun asti...

... vasta illalla sorruimme pikkuruisiin jäätelöannoksiin. Kun on kesäkin.