Meillä on hyvin harvoin pullaa, mutta eräänä päivänä olin hommannut
ostokorvapuusteja vierasta varten. Kokkaan
kyllä enemmän kuin mielelläni, mutta leipomaan innostun aika harvoin. Siihen
pitää olla ihan erityinen inspiraatio, ennen kuin alan leipoa. Onneksi
kaupoissa on paistopisteet, mistä tällaiset laiskat leipojatkin saavat tuoreita
leivonnaisia. Korvapuustit tekivät kauppansa kahvin kanssa, mutta kaksi
korvapuustia jäi silti jäljelle. Pari päivää ne pyörivät pussissaan keittiössä,
kunnes päätin tehdä niille jotain. Mieleeni tuli köyhät ja rikkaat ritarit,
joita joskus lapsena söimme. Niitä muistoja mukaillen valmistin kahdesta
sopivasti kuivahtaneesta korvapuustista Pätsyn ritarit.
Pätsyn ritarit kahdelle
2 kuivakkaa korvapuustia
1 dl maitoa
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
voita paistamiseen
1.
Viipaloin korvapuustit neljään osaan.
2.
Rikoin kananmunan maitoon ja vispasin kevyesti munien rakenteen rikki.
Lisäsin vaniljasokerin ja kanelin, ja sekoittelin lisää.
3.
Kastoin pullaviipaleita kumminkin puolin seoksessa, ja laitoin ne
hetkeksi lautaselle levähtämään. Siinä neste imeytyi tasaisesti
pullaviipaleisiin.
4.
Kuumensin pannun ja sulatin siinä voin kuplivaksi. Lisäsin munamaito-seoksessa
pyöritetyt pullaviipaleet pannulle paistumaan. Annoin niiden heiluttelematta paistua
sen verran aikaa, että arvelin niiden saaneen jo väriä. Kurkin välillä reunan
alta, ja kun näytti hyvältä, oli aika kääntää toinen puoli paistumaan. Aikaa en
tullut ottaneeksi, mutta paistoaika oli ehkä aika lähelle pari minuuttia per
puoli.
5.
Asettelin paistetut pullaviipaleet suoraan lautasille. Päälle lusikoin
pari ruokalusikallista mansikkahilloa ja herkkukasan viimeisteli vaniljajäätelö.
Kermavaahto toimisi myös hyvin, mutta vaahtoutuvaa kermaa minulla ei siihen
hätään ollut.
Näistä tuli aivan ihania. Ja paitsi nopeasti, myös helposti! Luulen,
että ritarit onnistuvat parhaiten juurikin hieman kuivahtaneista käntyistä.
Siten viipaleet eivät lössähdä eivätkä hajoa. Sekä pitkoviipaleet, että irtopuustit
käyvät molemmat oikein hyvin. Ranskanleipä toimisi varmasti myös hyvin. Hillo
tuo makeutta leipäänkin.
Laitan tähän vielä muutaman kuvan hauskannäköisestä ja hyvältä
maistuvasta liettualaisesta Šakotis-kakusta, jota pääsimme tässä eräänä iltana
maistelemaan viime viikonlopun hääparin kotona. Eräs noiden häiden vieraista on
liettualainen, ja hän toi tuliaisiksi tällaisen kakkuihanuuden. Kakku vaati
korkean laatikon, ja onhan se ollutkin aikamoinen näky lentokoneen
matkustamossa. Nyt kakkulaatikko pääsi uusiokäyttöön melkein saman tien, kun se
oli hetkeksi laitettu tieltä pois lattialle.
Ykskaks kuului vain kops. Toinen hääparin kissoista oli noussut
tuolille, ja hypännyt laatikkoon. Sieltä se ei meinannut millään suostua
tulemaan pois.
Sillä oli varmasti ihanan turvallista olla kerällä laatikon
pohjalla. Laatikko oli kuin sen mittojen mukaan tehty. Kakku oli siis ihan loistavasti valittu tuliainen. Laatikko ei tosin ymmärrettävistä syistä päässyt enää sen varsinaiseen käyttötarkoitukseensa. Toisaalta kakku oli niin suussa sulavan herkullista, että se hupenikin siihen malliin, että laatikko olisi jo muutenkin käynyt sille ylimitoitetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti