Tämä keitto syntyi
tilanteesta, jolloin jotain piti tehdä ruoaksi, mutta jääkaapissa oli aika
avaraa. Kyllähän me kaikki tiedämme, että näyttää se jääkaappi sitten kuinka
tyhjältä tahansa, niin aina löytyy aineksia ateriaan, kun vain hetkeksi pysähtyy
pohtimaan. Yleensä ainakin kuivakaapin kätköistä syntyisi montakin ruokalajia,
mutta tällä kertaa vastaus löytyi vihanneslaatikoista. Siellä oli vajaa pussillinen
perunoita ja porkkanoita, ja kaiken huipuksi vielä sipulikin. Ja kun minulla
oli jo muutaman päivän tehnyt kovasti mieli keittoa, oli menuvalinta helppo. Kasvissosekeittoa!
Juustoinen porkkana-perunasosekeitto
4:lle
700 g sopivasti jauhoisia perunoita
350 g porkkanoita
1 suuri sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1,3 l vettä
2.5 kasvisfondinappia
pari puristusta sitruunasta
30 viherpippuria murskattuna
2 tl hienonnettuja timjamin lehtiä (kuivattukin käy)
150 g valkosipulituorejuustoa (muukin käy, tai voi jättää poiskin)
yrttejä koristeluun (esim. persiljaa tai lehtipersiljaa)
Kuori, huuhtele ja paloittele perunat ja porkkanat. (Palojen muodolla ei ole juurikaan väliä, koska soseeksi menevät kuitenkin. Toki samankokoiset kuutiot takaavat tasaisen kypsymisajan.) Kuori ja silppua sipulit. Murskaa viherpippurit morttelissa. Riivi timjamista lehtiä, ja hienonna ne.
Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot ja jatka kuullottamista muutaman minuutin verran. Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää fondit ja tilkkanen sitruunan mehua. (Jääkaappimme vihanneslaatikossa oli yhden sitruunan kanta, jonka mehut puristin tähän hapoksi. Muu osa sitruunasta oli mennyt viikonloppuna geetee-cocktailien koristeiksi 😉) Lisää viherpippurit ja timjami. Keitä, kunnes perunat ja porkkanat ovat täysin kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto nokareina, kuumenna ja keitä edelleen, kunnes juusto on sulanut tasaisesti. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai viherpippuria. Koristele annokset yrteillä, minä koristelin persiljalla.
Tarjoa leivän kanssa.
Minä paahdoin keiton seuraksi ruisleipää. Voitakin leiville sipaisin, mutta se suli saman tien lämpimän leivän päälle. Ihanalta maistuivat niin keitto kuin ruisleipäkin. Aitoja, hyviä makuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti