Palaan vielä
yhden postauksen verran toukokuun lopulla tapahtuneen Ljubljanan matkamme
tunnelmiin, tällä kertaa kerron ihanasta retkipäivästä Bled-järvelle. Olin
etukäteen tutustunut retkimahdollisuuksiin, ja sitä kautta kuvat henkeäsalpaavan
kauniista Bled-järvestä iskostuivat mieleeni. Toisaalta ajatus istumisesta turistibussissa
(joka lähtee turhan aikaisin aamulla) ja kulkeminen jonossa tarkan aikataulun mukaan
ei houkuttanut meitä lainkaan. Koko alkuvuotemme oli ollut erittäin kiireinen,
joten nyt halusimme toteuttaa retken omalla tavallamme, omalla aikataululla ja rennosti
olennaiseen keskittyen.
Olin bongannut
hotellimme sivustolta Concierge-otsikon alta sanat Chauffeur service. Ei se ota
eikä anna, jos tarkistan hinnan, ajattelin. Hämmästyksekseni hinta olikin erittäin
kohtuullinen, jopa edullisempi, kuin mitä maksaisimme kahdesta hengestä opastetulle
ryhmäretkelle Blediin, tai matkustamisesta sinne ja pois yleisiä kulkuvälineitä
käyttäen. Meidän visiomme Bledin retkestä oli ihastella tovi kuvankaunista,
vuorten reunustamaa järveä ja nauttia maittava lounas näköalaterassilla
paikassa, mistä on suora näkymä järven keskellä olevalle kirkkosaarelle. Vietin
eräänkin tovin Google Mapsilla järven rantoja pitkin tepastellen, ja toiveitani
vastaavaa terassia (missä tarjolla hyvää ruokaa) etsien. Löysin tarpeisiimme
täydellisen ravintolan, Restaurant Sova Bled. Pöytävarausta tehdessäni
vannotin, että varauksen edellytyksenä on pöytä parhaalla näköalalla
kirkkosaareen. Näin tapahtui. Tässä näkymä pöydästämme.
 |
Suora näkymä pöydästä.
|
Mutta ennen
kuin sinne pääsimme, tapahtui seuraavaa. Hotellin tilaama kuljettaja odotti meitä
sovittuna aikana hotellin vastaanotossa. Matka Ljubljanasta Blediin on n. 54 km,
ja olimme sopineet, että ennen lounasravintolaan menoa kuljettaja ajeluttaa
meitä Bled-järven ympäri tarjoten mahdollisuuden ihastella tuota kuvankaunista
järveä joka suunnalta. Kuljettajamme kertoili meille eri rakennusten taustoja.
Näimme mm. Josip Broz Titon entisen kesäresidenssin, joka nykyisin toimii
hotellina (Vila Bled). Grand Hotel Toplice -hotellin kuulimme olleen eräs Donald
ja Melania Trumpin suhteen alkuaikojen tapahtumapaikoista. Mukavien tarinoiden
ohella kuljettajamme piti huolen siitä, että saisimme myös hyviä kuvia. Hän tiesi
parhaat paikat, missä jalkautua ottamaan kuvia.
 |
Bledin linna
|
Sitten olikin
aika siirtyä lounaalle. Jäimme kyydistä Ravintola Sova Bledin edessä. Terassi
näytti täydeltä, mutta bongasin helpotuksekseni terassin keskivälin vasemmalta
puolelta kaksi tyhjää paikkaa. Siinä on siis pöytämme. Kuljettaja pyysi
soittamaan, kun haluamme hänen noutavan meidät. Hän lupasi tulla kymmenessä minuutissa.
Aikataulua ei ollut sen kummemmin haarukoitu, olimme vain sopineet
lounastavamme ja tekevämme sen jälkeen kävelyretken järven rannalla.
Mutta nyt
siihen lounaaseen. Olimme edellisenä iltana nauttineet ihan älyttömän pitkän ja
upean illallisen Ravintola Strelecissä, joten nyt mielemme teki jotain
mutkatonta. Valintaa tehdessämme saimme eteemme leipäkorin ja tällaisen tosi hauskan
dippilautasen, jonka idean aion kopioida. Tarjoilija lusikoi lautaselle pähkinäistä
muruseosta ja lorautti päälle hyvän määrän laadukasta oliiviöljyä sekä pienen
lorauksen balsamicoa. Siihen vielä lusikallinen suolahiutaleita, ja herkullinen
dippi leiville oli valmis.
Valitsimme
listalta yksimielisesti tryffelipastaa, Istrian pasta with black truffles. Tuo
pasta, näköala ja seura, parasta ihan kaikki!
Tunnelma
lounaalla oli niin levollinen ja ympäristö niin upea, että minua ihan liikutti,
ja mieskin oli ilmeisen tyytyväinen. Tämäkin ravintolavalintani oli yllätys
hänelle, olihan hänen juhlamatkansa. Oli ihanaa nauttia lounasta kaunista näkymää
ihaillen ja kirkkosaarelle suuntaavia soutuveneitä katseella seuraten. Itse
olimme juuri siinä paikassa, missä halusimmekin olla. Ravintolan välittömässä
läheisyydessä olisi toki ollut veneitä vuokrattavana, mutta totesimme
nauttivamme eniten juuri siitä, mitä ja missä sillä hetkellä teimme.
 |
Näkymä pöydästä venevuokraamolle päin.
|
 |
Näkymä pöydästä toiseen suuntaan.
|
Jälkiruoaksi
meille riitti se perinteinen, espresso ja kulaus digestiiviä. Ei hajuakaan,
mitä tuo digestiivi oli. Näyttää limoncellolta, mutta sitä se ei ollut, kuten
ei ollut Ljubljanassakaan yhdessäkään ravintolassa huolimatta Italian
läheisyydestä. Jokainen vierailemamme ravintola keskittyi oman maan tuotantoon,
ja hyvä niin.
Täydellisen
ihanan aterian jälkeen tepastelimme tovin rantatietä pitkin, edelleen
kirkkosaarta hiukan eri suunnista katsellen.
Sitten olimme valmiit
soittamaan kuljettajalle. Hän saapui luvatussa kymmenessä minuutissa. Takaisin
Ljubljanaan matkusti kaksi tyytyväistä, ja siinä hetkessä hyvinkin onnellista ihmistä.
Mieleemme tuli, että tutustuimme Bled-järveen vähän samalla tyylillä, kuin aikoinaan
tutustuimme Barcelonassa Sagrada Familia -kirkkoon. Aikomuksemme oli tuolloin
mennä sisälle kirkkoon, mutta nähtyämme järjettömän pitkät jonot teimmekin
lennosta muutoksen suunnitelmaan. Istahdimme lähistöllä olleen kuppilan terassille,
josta oli esteetön näkymä Sagrada Familiaan. Tilasimme kuumana kesäpäivänä oluet,
ja nostimme maljat todeten ”On se hieno!”. Uskon, että nautimme silloinkin
omasta tavastamme katsella nähtävyyksiä enemmän, kuin miten olisimme nauttineen
ruuhkassa kulkien. Tämä meidän tapamme on kai sitä hetkeen tarttumista.
