Cacio e pepe, yksinkertaisesti parasta

 

Osallistuin 4.2.2022 Murun Pastakoulu -liveen, joka järjestettiin nuorisourheilun hyväksi. Järjestäjinä olivat Henri "Henkka" Alén, Samuil Angelov ja Timo "Lintsi" Linnamäki. Noin tunnin mittaisessa lähetyksessä Henkka opetti kolmen eri pastan (yksi niistä oli tämä Cacio e pepe) salaisuudet ja Samuil Angelov antoi viinivinkit pastojen kylkeen. Lintsi moderoi lähetystä ja vastaili seuraajien esittämiin kysymyksiin. Ajankohta osui sopivasti perjantai-illalle, joten myös kotikatsomoissa saatoimme seurata lähetystä viinilasin äärellä.

Jo ennestäänkin hauska lähetys sai lisäviihdykettä suorana Italiasta lähetykseen liittyneen yllätysvieraan myötä. Tuo vieras oli Ronn Moss alias Ridge #1 Kauniista ja Rohkeista. Herra istui puolisonsa kanssa niin ikään kotoisasti keittiössä viinilasin äärellä. Hänellä on nykyisin ihan oma viinibrändi. Yksi Samuilin esittelemistä viineistä oli itse asiassa juurikin Ronn Moss brändin viini Apuliasta, Moss Verdeca 2019. Mutta nyt itse asiaan, eli pastaan. Cacio e pepe, juusto ja pippuri, olkaa hyvät.

 

 

Cacio e pepe

2:lle

 

200 g linguinepastaa

vettä

merisuolaa keitinveteen

 

1 tl mustapippuria myllystä

reilu rkl voita

50 g pecorinoa

50 g parmesaania

pastan keitinvettä

 

Laita pastavesi kiehumaan. (Tämän määrän pastaa keitin noin 2,5 litrassa vettä.) Raasta juustot. Perinteisesti cacio e pepessä käytetään pecorinojuustoa, mutta tässä pastassa käytin Henkan tapaan sekä pecorinoa että parmesaania, puolet ja puolet.

Kun pastavesi kiehuu, mausta se reilulla määrällä merisuolaa. Minä heitän suolan kiehuvaan veteen aina vaistonvaraisesti kouratuntumalla, mutta Henkka mainitsi pastakoulussaan hyvän ohjenuoran veden ja suolan suhteeksi: 5 litraa vettä ja 40 g suolaa. Laita pasta kiehumaan. Tarkista keittoaika pakkauksesta.

Kun pastan keittoaikaa on jäljellä pari minuuttia, rouhi mustapippuri kuivalle pannulle, ja paahda sitä lastalla sekoitellen tai pannua heilutellen noin minuutin ajan. Tunnet nenässäsi, kun pippurissa alkaa olla sopiva paahto. (Tämän vaiheen voi tehdä jo aiemminkin, jolloin varsinainen cacio o pepen valmistus on helppo ajoittaa juuri oikeille minuuteille.) Ota talteen motillinen pastan keitinvettä.

Kun pastan keittoaikaa on jäljellä minuutti, lisää kauhallinen keitinvettä pannulle pippurin sekaan. Lisää myös voi, ja kiehuta sekoitellen. Siivilöi pasta ja lisää se pannulle pippuriliemeen. Kun pasta kiehuu pannulla, lisää mukaan raastetut juustot koko ajan pastaa voimakkaasti sekoittaen (lisää tarvittaessa vähän keitinvettä), kunnes pasta on kiiltävää ja juusto on sulanut kauniiksi kastikkeeksi. Tarkista suola ja nauti välittömästi. Raasta halutessasi pasta-annoksen päälle parmesaania.

 

 

Cacio o pepen seuraksi sopi erinomaisesti Samuilin suosittelema Chianti Classico Cafaggio, viilennettynä. Tämä viini on kuulemma Samuilin lohtupunkku, mikä on helppo uskoa.

 

 

Miten jokin näin yksinkertainen voi ollakaan niin hyvää!!! Niin se vain on, että tästä ei paljon pasta parane. Cacio e pepe suorastaan mykisti meidät. Se oli niin ihanaa, että melkein itketti. Herkkä laji tämä kokkaaminenkin, syömisestä puhumattakaan.

 

 

Murun Pastakoulu oli oikein viihdyttävä perjantai-illan pläjäys, mutta ei siinä vielä kaikki. Pastakoulun tarkoituksena oli kerätä rahaa jaettavaksi nuorille (150 euron stipendeinä) takaamaan huolettoman vapauden harrastaa. Rahaa kertyi yhteensä 15 000 euroa, mikä oli aivan mahtava potti. Herroille kiitos ja kumarrus jälleen kerran upeasta tempauksesta! Tämän pastakoulun myötä pidetään monta nuorta liikkumassa, ja toisaalta myös monessa Suomen kodissa syödään nyt parempaa pastaa. Win-win.

 

 

 

 

Teriyaki-lohimedaljongit

 

Hyvälle kalalle riittää mausteeksi pelkkä suola, mutta toisinaan kannattaa poiketa totutusta, ja kokeilla jotain uuttakin lähestymistapaa. Tässä tulee yksi hyväksi havaittu sellainen. Idea syntyi siitä, kun mietin, mihin voisin käyttää vihanneslaatikossa ajelehtivat inkiväärin lopun ja puolikkaan tuoreesta punaisesta chilistä. Siitäpä se ajatus sitten kulki Aasian suuntaan, ja lisäsin saman tien kaupan ostoslistalle valmiin teriyakikastikkeen. Lohimedaljongit siellä ostoskorissa jo olivatkin.

 

 

Teriyaki-lohimedaljongit

2:lle

 

2 lohimedaljonkia (nämä olivat 180 g/kpl)

 

Marinadi:

½ dl teriyakikastiketta

1 tl raastettua (tuoretta) inkivääriä

½ tuore punainen chili silputtuna

2 rkl limen mehua

 

korianterisilppua viimeistelyyn

 

Sekoita keskenään teriyakikastike, inkivääri, chili ja limestä puristettu mehu.

 

 

Kaada marinadi vadille. Nosta lohimedaljongit marinadin päälle. Kääntele kaloja niin, että mausteseosta tulee tasaisesti kummallekin puolelle medaljonkia. Anna kalojen marinoitua jääkaapissa pari tuntia. Kääntele medaljonkeja pari kertaa marinoinnin aikana, jotta maku leviää tasaisesti.

 

 

Kuumenna pannu. Kuivaa lohimedaljonkien pinta, jotta marinadi ei pala pannulla kalaan kiinni. Paista noin 2 minuuttia/puoli. (En koskaan laita pannulle voita tai öljyä, kun paistan lohta. Lohesta itsestään tulee riittävästi rasvaa.) Heilauta välillä varovasti pannua, jotta kalat eivät tartu pannuun kiinni. Viimeistele ripottelemalla silputtua korianteria kalojen päälle, jos korianterista tykkäät. Älä laita, jos et tykkää.

Tarjoa lohimedaljongit raikkaan salaatin kanssa. Nämä lohimedaljongit saivat seurakseen veriappelsiinisalaatin, jonka terästeenä oli pannulla oliiviöljyssä, balsamicossa ja hunajassa pehmennettyä punasipulia. Namskis!

 

 

Minä en lisännyt missään vaiheessa kalalle suolaa. Päätin kokeilla, että tuleeko suolaa riittävästi teriyakikastikkeesta. Tulihan sitä, mutta ei yhtään liikaa, vaan vallankin sopivasti. Toki noitakin kastikkeita on enemmän ja vähemmän suolaisia. Jos oma kastikkeesi sattuu olemaan vähäsuolainen, lisää suolaa tarvittaessa. Suolan voi ihan hyvin lisätä vielä valmiiseenkin annokseen.

 

 

Täytyy kyllä sanoa, että tässä annoksessa yhdistyi ainakin kolme hyvää asiaa. 1) Se oli kaunista katsella. 2) Se maistui ihanalta. 3) Se jätti jälkeensä todella hyvän olon. Siinä on jo kolme hyvää syytä tehdä tätä toistekin.