Paistettu riisi – ihan parasta tähderuokaa

 

Jäikö riisiä yli? Älä heitä sitä pois, vaan jäähdytä pikaisesti ja valmista siitä seuraavana päivänä ihanaakin ihanampi tähderuoka. Vai onko seuraavan päivän raaka-aineet jo varattu? Siinä tapauksessa pakasta nopeasti jäähdytetty riisi, ja valmista siitä herkkuruokaa päivänä, jolloin kaapeista ei tunnu löytyvän mitään. Herkullisuuden edellytys on toki, että kaapistasi löytyy muutama hyvä maustekastike. Kala- ja osterikastikkeella pääsee jo pitkälle. Niiden ja riisin lisäksi tarvitaan vain ”mitä kaapista löytyy” -tähteitä, ja herkkuruoka on nopeasti valmis.

 

 

Tämän paistetun riisin riisi on pakastettu erään ihanan kiinalaisen take away -lounaan jälkeen. En tiedä miten muilla, mutta meillä ainakin jää yleensä kahden hengen noutosetistä yksi rasiallinen riisiä kokonaan avaamatta. Tällä kertaa meillä oli jäänyt riisiä tähteeksi useampi pikkurasia, koska syöjiä oli alun perin kuusi, ja lajeja sitäkin enemmän. Tuo upea ja monipuolinen kiinalaisateria oli uudenvuoden vieraidemme kaunis tapa kiittää lähtöpäivänään talon väkeä vieraanvaraisuudesta. Voi vitsi miten upea kattaus se olikaan, ja kaunis ele noilta rakkailtamme. Pakastetun riisin turvin saamme nauttia tuosta läksiäisateriasta edelleenkin tällä lailla jatkojalostettuna. 

 

 

 

Paistettu riisi kinkulla

3:lle

 

pari rkl oliiviöljyä

1 salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

1 punainen paprika

(1/3 tuore punainen chili)

3 paksua siivua kinkkua tai muuta lihaa (tässä siivuina pakastettua joulukinkkua)

350 g keitettyä (tähde)riisiä

2 rkl kalakastiketta

3 rkl osterikastiketta

mustapippuria

(suolaa)

3 kananmunaa

pari kourallista korianteria

sriracha ja/tai sweet chili -kastiketta

 

Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja raasta inkivääri. Huuhtele ja silppua paprika ja chili. (Chili ei ole millään muotoa pakollinen, makua tässä on jo muutenkin. Minulla vain sattui olemaan pieni pala pian nahistuvaa chiliä.) Kuutioi lihasiivut. Minä käytin tässä tosiaan jouluna tuoreeltaan muutaman siivun pakkauksissa pakastamaani joulukinkkua. Silppua korianteri.

 

 

Kuumenna wokkipannu (tai muu tarpeeksi tilava ja laakea pannu). Kuullota sipuleita muutama minuutti öljyssä. Lisää raastettu inkivääri ja paprika (ja chilisilppu). Jatka kuullottamista parin minuutin ajan. Työntele kasvikset lastalla pannun reunoille, ja lisää kinkkukuutiot. Paista ne rapeiksi. Tee taas lastalla keskelle mahdollisimman laaja aukko, ja lisää tarvittaessa öljyä tai voita. Paista siinä riisi kullanruskeaksi. Mausta kala- ja osterikastikkeella sekä mustapippurilla.

Kun riisikin on paistunut, sekoita ainekset keskenään ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria tai maustekastikkeita. Kun maku on mainio, tee seokseen lastalla kolme koloa, ja riko niihin kananmunat. Anna munien paistua hetken verran, ja sekoita sitten taas kaikki sekaisin. Ripottele pinnalle silputtu korianteri ja raidoita pinta sriracha-kastikkeella. Jos haluat vähemmän tulista, käytä srirachan tilalta sweet chili- kastiketta, joka antaa lempeän makeaa tulisuutta. Minä laitoin molempia.

 

 

 

Näin saivat tähderiisi ja joulukinkun jämä uuden elämän. Eipä todellakaan olisi joulukinkuksi uskonut! Siitä tuli mahtavan makuisia, rapeaksi paistuneita sattumia tähän aasialaisittain vivahtavaan ruokaan.

 

 

Paistettuun riisiin voi sujauttaa todellakin melkeinpä mitä vain. Meillä on tuota ikimuistoiselta kiinalaisaterialta jäänyttä riisiä vieläkin pakasteessa, joten ennen pitkää teen uuden kokeilun. Suunnittelen laittavani seuraavaan paistettuun riisiin kasvisten lisäksi katkarapuja. Voisin kuvitella siitäkin tulevan herkkua. Selvinnee aikanaan.

 

 

Pakkaspäivän chili-poropasta

 

Joulu tuli ja meni kaikkine perinteisine herkkuineen, ja niin meni vuodenvaihdekin. Sitten oltiinkin jo loppiaisessa, johon meillä ei varsinaisesti liity mitään perinneherkkuja. Itse asiassa en edes varannut loppiaiseksi mitään erityistä jääkaappiin, vaan päätin tehdä jotain niistä raaka-aineista, joita meillä jo oli. Jääkaappia tutkaillessani sain vahvan intuition kokeilla, miten chili ja poro tulevat keskenään juttuun. Ajatus ei jättänyt rauhaan, ja hyvä niin. Tuosta intuitiosta syntyi pakkaspäivään hyvin sopiva, mukavasti lämmittävä valkosipulilla ryyditetty chili-poropasta.

 

 

Chili-poropasta

2:lle

 

250 g pastaa (tässä penneä)

2 rkl oliiviöljyä

1 pienehkö sipuli

1 punainen tuore chili

2 valkosipulinkynttä

100 g kylmäsavuporoa (siivutettua)

1 rkl balsamicoa

2 dl kuohukermaa

mustapippuria

pastan keitinvettä

parmesaania

basilikaa

 

Kuori ja silppua sipulit. Huuhtele, kuivaa ja silppua chili. Irrottele kylmäsavuporosiivuja hieman toisistaan ja pieni ne seuraavassa kuvassa näkyvän kokoisiksi paloiksi.

 

 

Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä. Älä keitä ylikypsäksi! Ota kupillinen keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan. Älä huuhtele pastaa.

Valmista porokastike pastan kiehuessa. Kuumenna pata tai pinnoitettu kattila, ja kuullota siinä sipuli (ei vielä valkosipulia, ettei se kärtsää!) ja chili oliiviöljyssä. Lisää kylmäsavuporopalat, ja tiristele muutama minuutti. Lisää nyt valkosipulisilppu ja sekoittele kapustalla pari minuuttia, kunnes valkosipulitkin ovat kuullottuneet, vaan eivät ruskistuneet.

 

 

Lisää balsamico ja kiehauta. Kaada sekaan kuohukerma ja kiehuttele kastiketta, kunnes kastike on sakeutunut. Siihen menee vain muutama minuutti. Mausta mustapippurilla. Lorauta sekaan tilkka pastan keitinvettä ja sekoita pasta kastikkeeseen koko ajan kiehuttaen. Lisää tarvittaessa keitinvettä, kunnes pastan koostumus on sopiva. Minusta ”sopiva” on sellainen, että kastike on tarttunut pastaan kiinni, eikä lientä lillu enää kattilan pohjalla. Tarkista suola. Minä en lisännyt lainkaan suolaa, vaan sitä tuli juuri sopivasti käyttämästäni kylmäsavuporosta.

Ripottele valmiiden annosten päälle basilikaa (kuten tässä) tai persiljaa, villirucolakin käy. Raastettu parmesaani on aina hyvä viimeistely tämäntyyppiselle pastalle, kuin myös pyöräytys mustapippurimyllystä.

 

 

Minä vielä kuvasin omaa annostani, kun mies jo kehotuksestani maisteli omaansa (ettei tarvitse haaleaa ruokaa syödä). Hätäännyin kun ei kuulunutkaan mitään kommentteja, kuten yleensä. Käännyin katsomaan mitä tapahtuu, ja siellä hän mussutti autuaan näköisenä ja viittoili positiiviseksi luonnehdittavia käsimerkkejä. Lopulta hän keskeytti syömisen hetkeksi, ja kertoi chili-poropastan vetäneen hänet ihan sanattomaksi. Ei kuulemma malttanut käyttää suuta puhumiseen, kun tällaista pastaa oli tarjolla suun täytteeksi.

 

 

Voitaneen todeta, että intuitiota kannattaa seurata. Ainakin tämä kokeilu toimi. Oletuksena toki, että tykkää chilistä ja valkosipulista. Ja porosta. Ja hyvästä pastasta.