Savustettu kukkakaali

 

Jos aamun ensimmäinen kirkas ajatus on savustettu kukkakaali, niin sitä on syytä kokeilla. Näin kävi eilen. Onneksi olin sattunut tilaamaan ruokaostosten mukana kotimaisen kukkakaalin vailla tarkkaa ajatusta, mitä siitä valmistaisin. Tarkoitus oli savustaa kirjolohta. Siinä olisi sopiva sauma kokeilla myös kukkakaalin savustamista. Aiemmin olen savustanut kasviksia vain lähinnä lohivartaiden annospalojen välissä.

 

 

Savustettu kukkakaali

 

1 pienehkö kukkakaali

 

½ dl oliiviöljyä

2 rkl sitruunanmehua

1 rkl tomaattipyreetä

2 tl dijonsinappia (tässä hunajaversio)

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl kurkumaa

suolaa

mustapippuria

 

Huuhtele kukkakaali (taputtele talouspaperilla kuivaksi), ja irrota siitä nuput reiluina paloina.

Sekoita kaikki loput aineet kulhossa hyvin sekaisin. Suolan ja pippurin määrä on aina vähän arvailun varassa, mutta minä pyöräytin tässä kohtaa kummastakin myllystä 4-5 kertaa. Laita myös kukkakaalinnuput kulhoon, ja pyörittele varovasti niin, että maustetahnaa on tasaisesti kaikilla kukkakaalinnupuilla. Anna makujen imeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia, mutta mieluiten vaikka kaksikin tuntia. Asettele sitten maustetut nuput folion päälle tai savustimeen sopivalle alumiinivuoalle.

 

 

Meillä on Opan kaksitasoinen sähkösavustin. Savustimmekin nämä kukkakaalit yhtä aikaa kirjolohen kanssa, kahdella eri tasolla. Purupellille meni tasainen kerros leppähaketta sekä kaksi palaa sokeria. 600-grammainen (suolalla ja pippurilla maustettu) kirjolohifilee oli savustimessa 30 minuuttia. Kukkakaalit menivät savustimeen 10 minuutin kohdalla, ollen savustimessa 20 minuuttia. Pidän siitä, että kukkakaalissa on vielä hieman purutuntumaa, ja näissä se tuntuma oli juuri makuni mukainen. Jos sinä haluat nauttia kukkakaalisi täysin pehmeänä, pidennä savustusaikaa.

 

 

Kippasin savustetut kukkakaalit salaatinlehdillä vuorattuun syvään lautaseen. Sillä lailla ne saivat mukavaa värikontrastia. Silmillähän sitä ensin syödään! (Salaatinlehdet olin pyöräyttänyt ensin kulhossa, jossa oli oliiviöljyä, sitruunanmehua, sormisuolaa ja vähän mustapippuria.) Nappasin yhden nupun suuhuni, ja huomasin kukkakaalin kaipaavan vielä aavistuksen verran viimeistelevää sormisuolaa. Sittenpä se olikin täydellistä. Muista siis maistella!

 

 

Savustetun kirjolohen ja kukkakaalin lisäksi meillä oli ihania pikkuruisia siiklejä, ja uusille perunoille erittäin hyvin sopivaa aiolia. Myös sitruunalohko on hyvä lisä kalaa sisältävällä lautasella.

 

 

Olipas hyvä setti. Nyt kyllä kannattaa syödä kukkakaalia, kun kotimaistakin kukkakaalia on hyvin saatavilla. Tämän linkin takaa löydät muitakin kivoja kukkakaaliherkkujani. Kannattaa kokeilla!

 

 

Ihanasti kiihkeä Penne Arrabbiata

 

Katsoin sanakirjasta mitä tarkoittaa arrabbiata. Sen käännöksiä ovat mm. raivokas, raivoisa ja kiihkeä. No oli siellä käännösten joukossa myös raivotautinen ja vesikauhuinenkin, mutta niillä sanoilla en oikein luonnehtisi tätä pastaa. Noista vaihtoehdoista minun korvaani parhaalta kuulostaa kiihkeä. Se voi tarkoittaa myös tulista, ja sitähän tämä arrabbiata-pasta on. Tulisuus on kylläkin suhteellinen käsite. Yhdelle tulinen voi olla toiselle mieto. Itse pidän sellaisesta, jossa on kyllä mukavasti potkua, mutta tulisuus ei peitä ihania aromeja. Olenkin siis trimmannut tämän postauksen reseptin sen mukaan, kuinka kiihkeästä arrabbiatasta minä pidän.

 

 

Penne Arrabbiata

4-6:lle

 

500 g pennepastaa

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1,5 tuoretta punaista chiliä

2 tlk tomaattimurskaa (tai kuorittuja tomaatteja)

2 rkl punaviinietikkaa

2 tl oreganoa

½ - 1 tl chilihiutaleita

suolaa maun mukaan

mustapippuria

ripaus sokeria

100 g raastettua parmesaania (½ kastikkeen sekaan ja ½ annosten viimeistelyyn)

pari kourallista silputtua persiljaa

pari kourallista tuoreita basilikanlehtiä

 

 

1.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan, mieluiten al denteksi. Keitinveden tulee olla reilusti suolattu. Valuta pasta, mutta älä missään nimessä huuhtele sitä. Säästä mukillinen keitinvettä. (Pastan keitinvesi sisältää suolaa ja tärkkelystä, joten se on tosi hyvä lisä kastikkeeseen. Sen avulla voidaan kastikkeen lajista riippuen joko ohentaa tai saostaa kastiketta. Jos taas sekoitat pastaan kastikkeen sijaan esim. vain parmesaania ja pippuria, sitoo keitinvesi nekin täydellisesti pastan pintaan, ja lopputulos on ihan luxusta. Kannattaa kokeilla, ihan vaikka lusikallinen kerrallaan kastikkeeseen sekoitetun pastan sekaan kuumalla levyllä kiehuttaen.)

2.

Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhtele ja silppua chilit, joista on poistettu välikalvot ja siemenet. Kuumenna öljy kastikepannussa. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua öljyssä pari minuuttia. Lisää chilisilppu, ja jatka kuullotusta hetken verran.

3.

Kaada sekaan tomaattimurska tai kuoritut tomaatit. (Minulla sattui olemaan tölkki kumpaakin, joten tähän tuli sekä murskaa että kuorittuja tomaatteja.) Jos käytät kuorittuja tomaatteja, hajota tomaatit pannussa puukapustalla pienemmiksi. Lisää punaviinietikka ja mausteet. Chilihiutaleita kannattaa laittaa ensin vaikka ½ tl, ja vasta maistelun jälkeen tarvittaessa lisää. Hauduta kannen alla 15-20 minuuttia. Tarkista maku, ja sekoita kastikkeeseen puolet karkealla terällä raastetusta parmesaanista.

4.

Lisää valutettu pasta ja silputtu persilja kastikkeen joukkoon kastikepannun ollessa yhä kuumalla levyllä, ja sekoita. Lusikoi sekaan keitinvettä samalla pastaa sekoitellen, kunnes pastan ja kastikkeen liitto tuntuu hyvältä. Viimeistele annokset raastetulla parmesaanilla ja tuoreilla basilikan lehdillä.

 

 

Että voi jokin näin yksinkertainen olla niin hyvää! Tässä pasta arrabbiatassa on todellakin aromit kohdillaan, ja se maistuu niin kasvis- kuin sekasyöjillekin.

 

 

Muistutan nyt kuitenkin vielä, että chiliä on paljon helpompi lisätä annokseen (esim. hiutaleina), kuin ottaa sitä pois. Chilihiutaleita voi nimittäin heitellä sekaan vielä siinäkin vaiheessa, jos loppumaistelussa kaipaat lisää potkua. Minulle tähän reseptiin kirjaamani määrä on juuri hyvä. Sanoisin jopa, että ihanasti kiihkeä.