Tästä ei paljon lohilaatikko parane! Tein tätä lohilaatikkoa meille vuoden ensimmäisen sunnuntain lounaaksi, ja se maistui aivan mahtavalta. Miltä muulta se voisikaan maistua, kun raaka-aineina on hyvää perunaa, laadukasta lohta ja kuohukermaa. Noista mistään ei tingitä, kun lohilaatikon sunnuntaiversiota tehdään. Ja sitä lohtahan pitää sitten olla niin reilusti, että kehtaa lohilaatikoksi puhutella. No tässä oli, melkeinpä yhtä paljon kuin perunoitakin. Eipä tarvinnut annostellessa lohenpalasia etsiskellä saati säännöstellä. Niin sen pitää olla, oli sitten kyseessä lohisoppa tai -loota.
Lohilaatikko
4-6:lle
1 kg sopivasti jauhoisia perunoita (tässä Pirkka Parhaat Juhlaperunoita)
1 kg lohta fileenä
1 suuri tai 2 pienempää sipulia
voita
suolaa (tässä hienoa merisuolaa)
mustapippuria
(kevätsipulinvarsia, kun sattui olemaan, ei ole pakollista)
ruukullinen tuoretta tilliä (kuivattukin käy, mutta koristeluun tuoretta)
5 dl kuohukermaa
 |
| Mies kuori potut, ja tarkkaa työtä tekikin 😊 |
Kuori ja viipaloi perunat. Poista lohifileestä ruodot ja nahka, ja kuutioi lohi. (Jos nahan poistaminen tuntuu hankalalta, leikkaa terävällä veitsellä lohikuutiot irti nahasta ikään kuin leikkaisit graavikalaa, mutta paksumpina viipaleina. Paloittele sitten ne viipaleet. Niin tai näin, tarvitset terävän veitsen.)
Kuori ja silppua sipulit ja kuullota ne voissa ihanan makeiksi. Ne saavat hiukan ruskistuakin.
Voitele vuoka ja lado perunoita, sipulia ja lohta kerroksittain vuokaan. Ripottele perunakerroksen päälle sekä suolaa että mustapippuria, ja lohikerroksen päälle suolaa ja tillisilppua. Määriä en tullut mittailleeksi, mutta ripottele sillä lailla kevyesti, mutta tasaisesti. Perunat tosin tarvitsevat yllättävän paljon suolaa, mutta ainahan sitä voi ripotella myös valmiin ruoan päälle. Minulla osui suolan määrä tällä kertaa kerralla kohdilleen, eikä suolamyllyä tarvittu pöydässä.
Ostamani tilliruukku oli nyt sen verran pieni, että sitä piti vähän säännöstellä, jotta sitä riitti valmiin ruoan koristeluun. Ripottelin siis lohikerrosten päälle enimmäkseen kuivattua tilliä, ja silppusin kylmäkaapista löytyneet kevätsipulinvarret kompensoimaan tuoreen tillin vähäisyyttä. Vuoan pinnalle tuoreet tillit kannattaa laittaa joka tapauksessa vasta uunin jälkeen.
Kaada kerma tasaisesti vuokaan. Heiluttelemalla tilkkasta vettä tyhjän kermapurkin sisällä ja kaatamalla sisällön vuokaan saat loputkin kermanrippeet purkin pohjalta ruokaan mukaan.
Laita vuoka 200 asteisen uunin keskitasolle. Kun pinta on saanut nätisti väriä, laske lämpötila 175 asteeseen, kunnes perunat ovat kypsiä. Tämä vuoka oli uunissa noin tunnin, joista ensimmäiset puoli tuntia 200 asteessa.
Ai että oli hyvää! Lisukkeeksi tarjosin punasipulihilloketta ja cocktailkurkkuja. Sitruunalohko on aina hyvä lisä kala-aterialle. Olisi sitä sitruunaa voinut toki puristaa jo raa’ankin kalan päälle, mutta halusin tällä kertaa lisätä sen antaman raikkauden ja hapokkuuden vasta freesisti lautasella.
Tämä oli mitä parhainta talvipäivän ruokaa, jota ennen kävimme reippaalla kävelyretkellä. Ulkoillessa näimme erikoisen luonnonilmiön, aurinkohan se siellä kurkisteli pitkästä aikaa Ounasvaaran takaa. Sitäpä sitten seurasimme koko kävelyn ajan. Välillä se piiloutui puiden taakse, ja sitten se taas pilkisti pienenä, mutta voimakkaana valopisteenä.
Tuona päivänä oli auringonnoususta auringonlaskuun tasan kolme tuntia, ja päivä senkun pitenee. Tänään kaksi päivää myöhemmin päivä on jo 15 minuuttia pidempi. Valoa kohti mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti