Vodkapastaa lohella, ehkä parasta lohipastaa ikinä

Viime lauantai oli oikein viimeisen päälle mukava päivä. Oli aikaa rauhoittua ja ulkoilla, jopa istuskella pihalla lukemassa. Kevätaurinko paistelee siis jo täällä Lapissakin. Päivän pääateria oli nopeatekoinen, joten keittiössä ei tarvinnut kauaa vanheta. Ruokapöydässä kylläkin istuskelimme hyvän tovin, koska nyt sattui tulemaan niin hyvää lohipastaa, että sitä piti syödä pitkään ja hartaasti. Ja kuten kuvasta näkyy, Lapissa todellakin paistoi aurinko, ja ihan lautaselle asti.

Vodka vei lohipastan ihan uudelle tasolle. Vodkasta huolimatta tätä uskaltaa syödä myös autoilijat, koska eihän sitä alkoholia enää valmiissa ruoassa ole edes nimeksi asti, jos lainkaan. No miksi sitten laittaa sitä ruokaan? No siksi, koska se antaa tähän ruokaan sopivaa terävyyttä. Toisaalta se tekee myös sen, että tomaattipyree ja kerma sekoittuvat täydellisesti kauniin kiiltäväksi seokseksi.

Idea tämän vodkapastan teosta tuli minulle hieman erikoisia polkuja pitkin. Toisinaan ajatukseni lähtee laukalle, ja joskus siitä voi syntyä jotain mahtavaa. Nyt kävi niin. Toissaviikolla olin Helsingissä, ja piipahdin eräässä italialaisessa herkkukaupassa. Mukaan tarttui pari pastapussia. Toinen niistä oli tähän vodkapastaan käyttämäni pasta, pennette lisce. Googlasin sen pastatyypin nimen, ja en nyt enää muista mitä googlepolkuja pitkin etenin, mutta jossain kohtaa surffailuani silmiini osui seikkaperäinen vodkapastaohje, tämä näin. Vodkapastasta puolestaan tuli mieleeni eräs hauska lomamuisto, joten siinä oli jo tarpeeksi syitä tehdä tuosta vodkapastasta oma versioni.  Muuntelin siis linkin ohjetta omaa vaistoani seuraten. Kirjoitan ohjeen tähän siten, miten minä tuon vodkapastan valmistin.

Vodkapastaa kylmäsavulohella

(2-3:lle)

250 g pastaa (tässä pennette lisce)

vettä ja (meri)suolaa pastan keittämiseen

1 rkl voita

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 rkl tomaattipyreetä

veitsenkärjellinen tulista paprikajauhetta (picante)

200 g kylmäsavulohta

½ dl vodkaa

mustapippuria myllystä

3,3 dl kuohukermaa

tilkka keitinvettä (muista ottaa talteen ennen kuin valutat pastan)

persiljaa

Laita pastavesi kiehumaan. Silppua sipulit. Minä silppusin myös valkosipulit veitsellä, kuten yleensäkin. Ensin litistys lappeella, ja sitten silpuksi. Pieni kylmäsavulohiviipaleet 3-4 osaan.

Aloita kastikkeen teko vähän ennen, kuin laitat pastat kiehumaan (tarkista keittoaika pakkauksesta). Tarkoitus on, että pasta ja kastike valmistuvat yhtä aikaa.

Kuumenna pata ja sulata voinokare. Ja nimenomaan voita, eikä öljyä tällä kertaa, voi antaa tähän oman arominsa. Heitä sipulisilppu pannulle, ja kuullottele. Kun sipuli alkaa olla mukavasti kuullottunut, lisää valkosipulisilppu ja jatka kuullotusta. Valkosipuli palaa helposti, joten sen kanssa pitää olla varovainen. Lisää tomaattipyree ja pikantti paprikajauhe (voit korvata chili- tai cayennejauheella).  Sekoita.

Lisää lohet ja sekoita ainekset sekaisin. Lohi muuttaa olomuotoaan todella nopeasti. Lisää vodka, sekoita ja anna kiehua. Mausta pippurilla. Lisää kerma ja keittele edelleen, kunnes kastike tiivistyy. Pastankin pitäisi tässä vaiheessa alkaa olla parhaimmillaan. Tarkista siis kastikkeen maku ja pastan kypsyys.

Valuta pasta (älä huuhtele!), mutta muista ottaa keitinvettä talteen. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Lusikoi sekaan keitinvettä vähän kerrallaan, kunnes kastike on ihanan kermainen (vodkan ansiosta silti raikas), mutta pasta ei enää lillu kastikkeessa. Lisäsin keitinvettä ehkä yhteensä kahvikupillisen verran. Sekoita joukkoon persiljasilppua. Voit halutessasi säästää sitä myös annosten koristeluun.

Parmesaanin lisääminen on makuasia. Italialaisilla on omat sääntönsä, mihin pastaan parmesaania lisätään ja mihin ei. Itse ajattelen, että omassa keittiössäni voin vapaasti rikkoa rajoja, ja lisätä parmesaania ihan mihin haluan. Tähänkin.

Kehtaan todellakin suositella ennakkoluulottomasti kokeilemaan tätä vodkapastaa. Luulen, että mieskin suosittelisi. Päättelen niin näistä kommenteista, joita pöydässä kuulin: ”Ihan tajuttoman hyvää! Ei tämmöistä saa ravintoloista! Toisaalta ihan hyvä ettei saa, koska heittäisivät ulos, kun näin äännellään syödessämme.” No joo, kyllä siellä pöydässä varmasti om ja vielä nomkin kuului useampaan kertaan.

Ai niin, se hauska lomamuisto… Aika monta vuotta sitten Kreetalla asuimme hotellissa, jonka allasravintolan listalla oli vodkapastaa. Herkullista se oli silloinkin, mutta se ”hauska juttu” liittyi siihen ravintolaan, eikä pastaan (pastasta vain assosiaatio). Siellä oli eräänä iltana tanssi-ilta, elävän musiikin kera. Tytöt saivat jotenkin (taas) ylipuhuttua meidät sinne kanssaan, vaikkei meitä olisi voinut vähempää kiinnostaa.  Mies asetti ehtonsa, hän voi kyllä tulla sinne, mutta tanssimaan ei ala. (Muuten kiva mies, mutta ei tanssi kuin ainoastaan ”Fonzieta”. Muistaako joku Onnen päivät –ohjelman, ja Fonzien, jonka tanssityyli oli sellainen, että mies seisoo paikallaan ja nainen pyörii ympärillä?) No, kuinkas sitten kävikään...

Ensimmäiset tahdit kajahtivat, ja ensimmäiset tanssijat olivat pieni (oli vielä silloin pieni) tyttäremme, ja hänen isänsä!  Me toisetkin kaksi liityimme heti tanssien seuraansa, ja pian tanssilattia oli täynnä. Oli hurjan hyvä meininki, vaikkei bändi ollut kummoinen. Välillä kävimme levähtämässä pöydässä, jolloin muutkin lähtivät lepäämään. Taas kun palasimme tanssilattialle, palasivat muutkin. Tanssimme niin, että hiki tippui hiuksista. Oli ihan älyttömän hauskaa. Jossakin vaiheessa yritimme lähteä pois, mutta hotellin johtajatar hyökkäsi sanomaan: ”Ette te voi lähteä, teidän täytyy tanssia!” No, aikamme jaksoimme, mutta sitten oli pakko lähteä. Poistuimme tanssimalla, ettei johtajatar huomaisi aikeitamme. Itse asiassa tanssimme ihan huoneistoomme asti. Ilmeisesti olimme villinneet muutkin, ja hyvä meno oli vielä jatkunut. Nimittäin, seuraavana aamuna ollessamme aamukahvilla lomahuoneistomme terassilla, ilmestyi hotellinjohtaja paikalle, ja ojensi kaiteen yli kukan kiittäen siten ”The Dancing Familya” vieraiden villitsemisestä. Loppuloman puhuttelivatkin meitä sillä nimellä.