sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Täytetty murekejättipihvi, kohtalon sanelema juttu


Tämä makunystyröitä hemmotteleva murekejättipihvi syntyi lennosta säveltäen ja uunissa yhdessä kasvisten kanssa kypsyen. Olin ajatellut tehdä siitä vähän toisenlaisen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, kun huomasin (mökillä ollessamme) osan raaka-aineista puuttuvan. Olin suunnitellut tekeväni aika lailla perusmurekemassan kermoineen, korppujauhoineen ja munineen. Munat olin kuitenkin haaskannut jo ’Pyhän parempiin aamiaisiin’, ajattelematta lainkaan nenääni pidemmälle. Kermaa en ollut ottanut tarpeeksi mukaan, ja koko mukana olleen kermavaraston olin jo käyttänyt tähän vodkapastaan.




Korppujauhoja oli kyllä mukana, ja ajattelinkin ensin turvottaa ne lihaliemessä. Mieleeni juolahti kuitenkin, että mitäpä jos kokeilisin tehdä tämän jättiuunipihvin ihan ilman jatkeaineita. Hampurilaispihvitkin paistan aina pelkästä käsissä muotoillusta jauhelihasta, mausteena vain suolaa ja pippuria. Mitenpä tämä sen kummempi juttu olisi?

Jättimäinen uunimurekepihvi

(2-4:lle riippuen siitä, mitä muuta tarjolla)

1 sipuli
voita sipulin paistamiseen
400 g naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl paprikajauhetta
2 isoa siivua palvikinkkua
4 siivua cheddarjuustoa (Valio Koskenlaskija –viipaleet)
pekonia (minulla oli vajaa pkt)
porkkanaa
kukkakaalia
parsakaalia
(näitä kasviksia niin paljon kuin vuokaan mahtuu)

Silppua sipuli ja paista se voissa pehmeäksi. Voitele vuoka, minä käytin piirakkavuokaa. Paloittele kinkkuviipaleet. Kuori porkkanat ja huuhtele kukka- ja parsakaali. Paloittele kasvikset.

Laita jauheliha kulhoon ja lisää paistettu sipulisilppu. Lisää mausteet (suola, pippuri ja paprikajauhe) ja sekoita ne jauhelihaan. Jaa jauhelihamassa kahteen osaan.


Ennen sekoitusta...


Taputtele puolet jauhelihasta pihvin pohjaksi vuokaan sillä lailla, että pihvin ympärille jää vielä tilaa kasviksille. Pyöräytä pinnalle hieman mustapippuria.




Lisää pohjakerroksen päälle paloiteltu kinkku.




Poista cheddarviipaleet muovikääreistään, ja levitä juustot kinkun päälle.




Taputtele lopusta jauhelihasta pihville kansi. Nipistele reunat kiinni. Pyöräytä myös tämän kerroksen pinnalle mustapippuria.




Levitä pekoniviipaleet pihvin päälle ja taittele pekonin päät pohjan alle.




Laita jättipihvin ympärille niin paljon kasviksia, kuin vain saat vuokaan mahtumaan. Lorauta niille oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla.




Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.




Cheddarit valuivat paiston aikana pihvin huokosista vuokaan, mutta sepä ei haitannut lainkaan, päinvastoin. Yhdessä kasvisten oliiviöljyn kanssa se muodosti itsekseen herkullisen kastikkeen. Tarjosin tämän lisäksi vain paholaisenhilloa, joka sopi tosi hyvin annosta terävöittämään. Paholaisenhillo ei näy kuvassa, lisäsin sitä vasta kuvan oton jälkeen, enkä muistanut ottaa enää uutta kuvaa. Herkullinen ruoka vei mukanaan.




Me söimme tämän setin kerralla, kahdestaan. Leikkasin siitä meille ensin neljännekset, mutta kun ne oli syöty, teki mieli lisää. Ajattelimme, että eihän tämä koko annoskaan periaatteessa ole kuin 200 g pihvin kokoinen per henkilö ja lisänä vain kasviksia. Niinpä mussutimme vielä toisenkin puolikkaan tästä makoisasta uunimurekepihvistä, hyvällä ruokahalulla edelleen. Ehkäpä puuttuvien raaka-aineiden unohtaminen olikin kohtalon sanelema juttu, ja ehkäpä tämä oli siten parempaa, kuin mitä alkuperäisen suunnitelman mukainen murekepihvi olisi ollut.

Tätä ruokaa syödessäni minulla tuli ikävä jo edesmennyttä, rakasta mummoani. Jotenkin tämä jauheliharuoka toi elävästi mieleeni mummon lihapullien maun. Olikohan näin, että mummokaan ei käyttänyt jatkeaineita maailman parhaissa lihapullissaan? Enää en voi sitä kysyä, mutta siltä minusta nyt vahvasti tuntuu.

Ai niin, viittasin tuolla jutun alussa Pyhän parempaan aamiaiseen. Viikonloppuisin on ihana syödä ajan kanssa tavallista runsaampaa aamiaista. Emme toki silloinkaan paistele aina munia ja pekoneita, mutta silloin tällöin ne tuntuvat mukavilta. Tässä viime viikonlopulta lauantaiaamun ’Pyhän parempi aamiainen’, joka oli kyllä jo melkein brunssi.


Vihannekset ja hedelmät odottelevat annoksen lämpimiä osia.




Lauantaipäivän ja myöhäisen aamiaisen kunniaksi tämän aamiaisen kruunasi lasilliset Mimosaa, joka syntyy sekoittamalla appelsiinituoremehun sekaan hyvin jäähdytettyä kuohuviiniä, puolet ja puolet. Sitä ja cappuccinoa oli kiva lipitellä päivän lehteä lukiessa.




Tänä viikonloppuna ei ole tuollaisia aamiaisia näkynyt, ja ihan hyvä niin. Ehkäpä ne säilyttävät hohtonsa vain harvoin nautittuina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti