Herkkulautanen graavilohesta ja uusista perunoista

Maanantaina tein tuttuun tapaani ruokaa viikonlopun tähteistä. Tarkoitus oli tehdä keittiössä nopeasti jotain, ja nauttia tuo jotain ulkosalla. Viikonlopulta oli jäänyt yli muutama ihan minikoinen siiklipottu (vastasivat ehkä 3-4 keskikokoista perunaa) ja pieni paketti graavilohta. Tilliäkin löytyi. Olisivathan nuo jo olleet hyvät tuollaisenaankin, mutta jääkaapin tarkempi inventaari osoitti, että kananmunatkin menevät pian vanhaksi ja majoneesipurkin (aina Hellmann’s) lopusta olisi nyt hyvä päästä eroon. Hedelmävadilla oli vielä yksi sitruuna. Niinpä päätin kokeilla yhdistää ne kaikki samalle lautaselle, ja katsoa mitä tulee. No hyvää tuli. Ja aikaa kului vain sen verran, mitä menee kokonaisajaltaan kananmunien ja pienenpienien pottujen keittämiseen. Niiden kiehuessa ehdin valmistella kaiken muun, ja kattaa vielä pöydänkin. Eli noin vartissa valmiiksi tuli tämä herkkulautanen, ihan alusta loppuun asti.

Kahteen herkkulautaseen yhteensä nämä:

keitettyjä uusia perunoita viipaleina

80 g graavilohisiivuja (1 siivu aina 2-3 suikaleeksi)

puolikkaan sitruunan mehu

tilliä silputtuna

2 keitettyä kananmunaa silputtuna

sinappimajoneesia (sekoita keskenään 4 rkl majoneesia, 2 tl sitruunan mehua ja 2 tl dijon hunajasinappia)

Asettele lautasen pohjalle viipaloituja perunoita. Purista niiden päälle sitruunan mehua ja ripottele hieman tillisilppua. Lisää seuraavaksi graavilohiviipaleita. (Sillikin kävisi tähän varmasti hyvin.) Koristele silputuilla kananmunilla. Lusikoi sinne tänne sinappimajoneesia. Viimeistele tillisilpulla. 

Tähteistä syntyi sopivasti kaksi lautasellista tätä ihanaa herkkua, jonka söimme hyväksyvän muminan ja ääntelyn kera. Niin hyvää se oli. Piti välillä ihan varovasti katsoa, näkyykö naapurin pihalla ketään.

Hups, olin jo puolivälissä menossa, kun muistin, että perunatkin pitää näkyä :)

 

Tästä tuli niin hyvää, että taidanpa ottaa tämän herkkulautasen vakiolistalle. Se on hyvää sellaisenaan pääruokana, ja pienempänä annoksena se olisi aivan mahtava alkuruoka. Kalaisaan pitopöytäänkin se olisi hyvä lisä, mutta vain jos katkeamaton kylmäketju on varma. Helteisen sään pihapöydälle majoneesilla höystetty vati ei oikein sovellu seisoskelemaan. Ulkokekkereillä tarjoaisin tämän ilman majoneesia, jos vadillinen ei tule heti kokonaan syödyksi. Majoneesin kanssa kannattaa olla etenkin näillä hellekeleillä varovainen, ettei tule ikäviä yllätyksiä.  Jos majoneesi jää pois, puristaisin siinä tapauksessa vadille hieman enemmän sitruunan mehua annosta mehevöittämään. Sitruuna sopii täydellisesti tähän annokseen, jos myöskin majoneesiin raikkautta antamaan.